Kuukausitolkulla olen joka päivä saanut vastata samaan kysymykseen: "äiti, joko huomenna on mun synttärit?" Ja toissapäivänä saatoin vihdoin vastata: ON. (Tai oikeastaan tänäänhän se on, mutta logistiikkasyistä kekkerit pidettiin jo eilen.) Juhlan teemaa ei tarvinnut kauan miettiä, kun juhlittavana on viisivuotias tyttö...

Jos hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin nämä pirskeet olivat puolimatkan krouvissa jo lokakuun lopussa. Prinsessakruunuaankin tyttö väkersi viikon. Avalonkin löysi sisäisen prinsessansa, vaikka vaihtoikin farkkuhameet verkkarihousuun.

Juhlapäivän aamuna panostettiin tankkaukseen. Synttärisankaritar valvoi henkilökohtaisesti, että pikkuveikka syö kaikki riisimurot, sen sijaan että kylväisi ne vastapestylle lattialle. (Olisipa äidillä joka aamu yhtä tomera virallinen valvoja käytössään :D)

Ensimmäisen lahjansa tytär sai jo ennen vieraiden tuloa. Äiti taisi onnistua juhlakoltun hankinnassa, päätellen riemunkiljahduksista sekä siitä, että vieraiden saapuessa tyttö ei tavoistaan poiketen ollut ehtinyt vaihtaa vaatteita jo viidesti. Juhlaväelle kerrottiin varmuuden vuoksi viittomakielellä, kuinka monta vuotta synttärisankari täyttää.

Lahjojakin neito sai, vieläpä mieluisia sellaisia. Ja kun lahjat oli avattu, ehtoisa nuori emäntämme kuulutti oikean kuninkaallisen arvokkuudella: "OIKEIN PALJON KIITOKSIA KAIKILLE!"

Heti kun herkkupöydästä maltettiin, siirryttiin olohuoneen puolelle, jossa urheat prinsessat sekä urhea prinssi saivat pelastaa pulasta torniin lukitun prinsessan. Tähkäpään "tukkaa" pitkin "kiivettiin" lakunauhaa syömällä. Avalon suorastaan heittäytyi rooliinsa! Urheista sankarittarista pelastustehtävä oli ilmiselvästi mieluinen, sillä sekä punainen että musta lakutukka syötiin viimeistä murua myöten. Tähkäpää siis vapautui, lohikäärme voitettiin ja prinsessavaltakunnassa kaikki oli hyvin.

Neitojen pulassaollessa juhlavieraista nuorin viihtyi keittiössä... voinette arvata miksi!

Päivä huipentui Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuteen tuomiokirkossa. Oli paljon kyselemistä ja paljon nähtävää!

Tämä päivä meni juhlien jälkihehkussa, uusilla leluilla leikkiessä ja lahjaksi saaduilla askarteluvälineillä touhutessa.Illalla vuoteessa tyttö oli pitkään hiljaa ja luulin likan jo nukkuvan, kunnes tyttö kuiskasi: "Äiti... ei se haittaa, vaikken minä olekaan synttärisankari enää." Vielä yksi onnellinen vilkaisu lahja-aarrearkkuun, ja sitten äiti sai luvan sammuttaa valot.