(Tässä välissä pidettiin ruokatauko, ja totta kai Coral tahtoi vaihtaa kuteet uusimman noitamuodin mukaisiksi :D)
Väsynyt mutta onnellinen. Kyllä meillä oli hauskaa!
VÄRIKÄSTÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE! Syökää suklaata, nauttikaa narsisseista, halikaa! Näin lupaamme tehdä mekin.
]]>
Lahjoista parhaasta en ehtinyt ottamaan kuvaa, sillä keskityin pitämään tyttäriä pystyssä niiden päällä. Nyt esikoinen hiihtää jo kuin vanha tekijä, ja kuopuskin on pääsemässä vikkelästi jyvälle. Luistimetkin odottavat kaapissa, että saavat urheilukentän jäädytettyä. Uusi vuotemme on siis onnellinen heti alusta lähtien. Toivottavasti Sinulla, joka tätä luet, on vuosi alkanut yhtä ihanasti! ♥♥♥
]]>
Aatto alkoi perinteiseen tapaan riisipuuron parissa. Taisi ollakin hyvää, kun edes kuopus ei malttanut koristella seiniä puurotahratekniikalla. Se jos mikä on korkean luokan kohteliaisuus!
Nukkevauvakin sai perheemme perinteeseen kuuluen tonttupuvun päälle, ja pääsi mukaan jouluaamun tuoksuja tutkailemaan. Tyttöjä kiinnosti hyasintti, Ryania kiehtoi lähinnä kanelin tuoksu :D
Ensin työ, sitten huvi. Tosin tyttärillä on kyky yhdistää edellämainitut ja tehdä siivouskin omalla omituisella tavallaan! Eipä äiti ollut tajunnutkaan, että keppihevosenkin harjalla voi harjata pölypallot maton alle piiloon :D
Vuoden komerossa olleet joulukoristeet ovat lapsille kuin uusia jälleen. Laatikollinen glitteriä on joululahja jo sinänsä. Kato sisko, tää on ihana!... ja tää ja nää! Hei äiti, saako tän syödä?
Sitten päästiin tositoimiin. Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...
...namusia ripustettu onpi kuusen oksilla.
Kun kuusen pienet kynttiläiset valaisivat kauniisti, oli hyvä hetki pistää jalalla koreasti. Joululaulut kirkkaat soi, lasten piiri karkeloi.
Vaikka pukki saapuikin vasta yöllä, oli tonttu luvannut nakata yhden lahjan jokaiselle jo aattoiltana. Sitä odotellessa herkuteltiin, milläs muulla kuin suklailla ja mandariineilla. (Joulun ihmeistä suurin onkin se, että silloin edes herkuista ei tule riitaa!)
Tontun tuoman lahjapussin löydyttyä otti Isosisko ohjat käsiinsä. Likka nautti silminnähden siitä, että tänä jouluna hän osasi jo itse lukea, kenelle mikäkin paketti omistettu oli!
i
Oi armas auvojen ilta, oi joulun aatto ja yö / kun loistaa tähtien silta ja lapsoset leikkiä lyö!
Toivottavasti teillä ihan kaikilla oli yhtä ihana jouluaatto kuin meillä. Joulupäivänä meillä vasta lystiä olikin... mutta siitä kuulette ensi kerralla. Jouluhaleja ja suklaasuukkoja jokaiselle! Nyt on riemun raikkaihin aika!!
]]>Sharewood on uusi kotimainen sosiaalinen media, jota "hyväntekeväisyyden Facebookiksikin" on tituleerattu. Ideana on, että käyttäjät itse saavat päättää, mille järjestölle sponsorit rahavirtansa vuodattavat. Joka päivä voi mainosta klikkaamalla luoda 5 sentin lahjoituksen haluamalleen järjestölle (joita riittää SPR:stä Luontoliittoon ja Syöpäsäätiöstä Planiin). Lisäksi jouluun asti voi päivittäin äänestämällä vaikuttaa 4000 euron joulurahapotin jakamisesta järjestöjen kesken. Kaikki jäsenet osallistuvat myös automaattisesti arvontoihin, ja elämyspisteitä keräämällä voi "ostaa" lisää arpoja. Keskusteluryhmiäkin piisaa laidasta laitaan. Itse olen ihan koukussa, käyn siellä päivittäin ja jään aina suustani kiinni.
No niin, ja näin pitkälle päästyäni lienee aika tunnustaa, että onhan minulla oma lehmäkin ojassa tässä asiassa: parhaillaan on käynnissä skaba, jossa kolme eniten uusia jäseniä värvännyttä saa hotellilahjakortin Radisson-hotelliin. Ja minä taistelen parhaillaan kolmossijasta! Tiukkaa on, ja aikaa enää vuoden loppuun. Olisi ihanaa voittaa lahjakortti, meidän tuloilla ei hotelleissa yövytä ja miehen kanssa emme ole käyneet kahdestaan huoltoaseman kuppilaa kauempana sen jälkeen kun esikoinen syntyi. Siis jos viitsitte auttaa naista mäessä, ei muuta kuin klik ja jäseneksi! Rekisteröityminen ei maksa mitään, niin kuin ei Sharewoodin käyttökään. Voin lämpimästi suositella! Toivottavasti nähdään siellä.
Ja sitten takaisin pääasiaan eli pirpanoihin. Joulu tulla jollottaa, ja ensimmäisen joululahjankin tonttu toi tullessaan.
Vaunut ja onnellinen omistaja. Isosisko ja "kunniakummiserkku" toimivat cheerleadereinä, kun Avalon vie rakkaan nukkensa koeajolle. Ja ihmeen reilusti (=vain pienen painostuksen jälkeen) neito antoi sisarustekin kokeilla uutta ajokkiaan. Ryankin nautti silminnähden, kun sai kerrankin olla kärryjen kuskina eikä aina vain matkustajana :)
Nuorisoseuran joulujuhlassa nähtiin näin kauniita tanssityttöjä. Meidän plikka on toinen vasemmalta. Äiti osallistui hameen tekoon vain napinompelun verran, meille kun ei ole vielä ompelukonetta siunaantunut. Suurkiitos siis Vilikkaan talkoohengelle, että saatiin tyttärelle juhlapuku siinä missä muillekin.
Tämä tonttu ei tohtinut estradille asti, mutta sujuihan se Tipetipetiptap katsomon laidassakin. Pikkuveljen esiintymisestä en saanut kuvaa, koska itse olin lavalla jammailemassa hänen kanssaan.
Kotona jatkoimme joulutunnelmissa ja leivoimme pellillisien piparkaakkuja. On taikina hyvää, kun jäisenä syö. Vielä huomenna on tarkoitus talkoilla pipareita ystäville asti - ja joulukuusenkoristeiksi, jos äiti on tarpeeksi nopea ja ehtii jemmata osan tarpeeksi pätevään piiloon. Wish me luck! (And merry christmas, too! :D)
]]>
Jos hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin nämä pirskeet olivat puolimatkan krouvissa jo lokakuun lopussa. Prinsessakruunuaankin tyttö väkersi viikon. Avalonkin löysi sisäisen prinsessansa, vaikka vaihtoikin farkkuhameet verkkarihousuun.
Juhlapäivän aamuna panostettiin tankkaukseen. Synttärisankaritar valvoi henkilökohtaisesti, että pikkuveikka syö kaikki riisimurot, sen sijaan että kylväisi ne vastapestylle lattialle. (Olisipa äidillä joka aamu yhtä tomera virallinen valvoja käytössään :D)
Ensimmäisen lahjansa tytär sai jo ennen vieraiden tuloa. Äiti taisi onnistua juhlakoltun hankinnassa, päätellen riemunkiljahduksista sekä siitä, että vieraiden saapuessa tyttö ei tavoistaan poiketen ollut ehtinyt vaihtaa vaatteita jo viidesti. Juhlaväelle kerrottiin varmuuden vuoksi viittomakielellä, kuinka monta vuotta synttärisankari täyttää.
Lahjojakin neito sai, vieläpä mieluisia sellaisia. Ja kun lahjat oli avattu, ehtoisa nuori emäntämme kuulutti oikean kuninkaallisen arvokkuudella: "OIKEIN PALJON KIITOKSIA KAIKILLE!"
Heti kun herkkupöydästä maltettiin, siirryttiin olohuoneen puolelle, jossa urheat prinsessat sekä urhea prinssi saivat pelastaa pulasta torniin lukitun prinsessan. Tähkäpään "tukkaa" pitkin "kiivettiin" lakunauhaa syömällä. Avalon suorastaan heittäytyi rooliinsa! Urheista sankarittarista pelastustehtävä oli ilmiselvästi mieluinen, sillä sekä punainen että musta lakutukka syötiin viimeistä murua myöten. Tähkäpää siis vapautui, lohikäärme voitettiin ja prinsessavaltakunnassa kaikki oli hyvin.
Neitojen pulassaollessa juhlavieraista nuorin viihtyi keittiössä... voinette arvata miksi!
Päivä huipentui Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuteen tuomiokirkossa. Oli paljon kyselemistä ja paljon nähtävää!
Tämä päivä meni juhlien jälkihehkussa, uusilla leluilla leikkiessä ja lahjaksi saaduilla askarteluvälineillä touhutessa.Illalla vuoteessa tyttö oli pitkään hiljaa ja luulin likan jo nukkuvan, kunnes tyttö kuiskasi: "Äiti... ei se haittaa, vaikken minä olekaan synttärisankari enää." Vielä yksi onnellinen vilkaisu lahja-aarrearkkuun, ja sitten äiti sai luvan sammuttaa valot. ♥
]]>
Sairastelusta huolimatta arkemme on ollut aika leppoisaa ja hyvää. (Äidin univelkakirja kyllä hirvittää, mutta onneksi lasten ilo antaa voimaa.) Hyvänä puolena sisällä kyhjöttämisessä on se, että kaikki joulukortit on jo askarreltu, ja pipareitakin leivottu peltitolkulla! Se onkin käynyt todella vauhdikkaasti, kun Jouluäitimuorilla on nykyään peräti kolme pikku apulaista...
Saisko vielä vähän lisää sitä piparitaikinaa? Suupielet paljastavat, mihin enin osa taikinasta on mennyt...
... mutta jäi sitä sentään sen verran, että saimme pellin uuniin. Poika keksi ihan oman herkun: piparisuklaa! Äiti ei halunnut maistiaista, mutta pojasta taisi olla hyvää.
Ai niin, uutisiakin on: Ryan kävelee nyt ihan itse! On se vaan veikeä näky, kun toinen vaappuu tomerasti ympäri taloa. Kuviakin laitan kun kerkiän. Nyt vain tulin pikaisesti kertomaan että täällä ollaan yhä, ja toivottamaan onnellista itsenäisyyspäivän iltaa. Nyt kasaannumme sohvalle ihailemaan iltapukuja. Se on moro, sanovat piparkakku-ukko ja sen poro!
]]>
Mä ikkunoita putsailen... näin mallikkaasti puhdistuvat ikkunat Kummitädin tulemaksi. Sisko hei, viittiks vähän jeesata? Tää hillotahra on aika pinttynyt. Ja siskohan onneksi viitsii.
Muutakin on putsattava. Isosiskoista nuorempi näyttää mallia, hän kun on hommassa jo vanha tekijä...
... ja tietää hyvin, mistä kaikkialta on harjattava että saadaan hammaspeikot kuriin: Hei veikka, täältä myös!
Puhtailla hampailla on helppo hymyillä! Poika on ilmiselvästi ylpeä siitä, että osasi ihan itte.
Kauan ei kämppä kylläkään siistinä pysynyt, etenkin kun illalla pidettiin lettukestit. Onneksi Kummitäti ei hillotahroja hätkähtänyt, vaan keskittyi olennaiseen eli Herra Päivänsäteeseen...
... unohtamatta silti talon toisiakaan silkohapsia. Tässä syntyy keijutaideteoksia :)
Samaan aikaan toisaalla tutkittiin tuliaisia.... ja perusteellisesti tutkittiinkin! (Osa tuliaisista on tyttärellä päässä.)
Muhkea KIITOS vielä kerran Kummitädille! Toivottavasti pian taas nähdään. ♥
P.S: Paljon Rakkaita Terkkuja myös niille Kummitädeille ja -Sedille, joita emme olosuhteista johtuen vähään aikaan ole päässeet livenä näkemään. Poissa silmistä EI ole poissa sydämestä! ♥ ♥ ♥ ♥
]]>
Vielä tällä kertaa taisi käydä niin, että lumisadetanssi ei tuottanut toivottua tulosta. Tilanteessa oli jo ainesta itkupotkuraivariin, mutta onneksi...
... kaapista löytyi muutakin mukavaa! Samalla muistimme, että ihan kohtahan on myös halloween! Ja mitähän siitä seurasi? No tietysti tätä:
Kulta, voisitko syöstä tulta? on yksi lempikirjoistamme, jota on ahkerasti kirjastosta lainattu ja yhtä ahkerasti myös luettu. Ei siis tullut pakkasta, vaan tulta ja tulikiveä. Pian oli neitoja pulassa vähän siellä sun täällä, kun hirrrveät lohikäärmeet valtasivat talon...
Näin värikkäästi meillä siis odotellaan valkeuden saapumista. Kuvissa muuten vilahtelee myös Kummitäti, jonka vierailusta kuulette enemmän ensi kerralla. Siihen asti MMMMMOOOI!
]]>
Mitä se äiskä oikein myllää? Kuopusta olkkarin muuttuminen sirkusareenaksi ensi epäilytti, ja hän katsoi aiheelliseksi valvoa tilannetta näköalapaikalta käsin.
Yksi asia minua vaan aina jaksaa ihmetyttää: vaikka kuinka aikaisin aloittaisi synttärivalmistelut, niin lopussa tulee kumminkin kiire! Nytkin vielä varttia vaille alkamisajankohtaa oli sirkuskakun koristelu kesken... mutta niin vaan saatiin herkut valmiiksi ennen vieraiden saapumista ja synttärisirkus saattoi alkaa.
Viime syksynä Avalon ei vielä kynttilöitä puhallellut. Mutta nyt kun homma oli keskiviikon jäljiltä tuoreessa muistissa, tehtävä onnistui mainiosti - etenkin kun sisko suosiollisesti vähän auttoi :)
Lahjojakin saatiin, ja niitä myös hartaudella tutkittiin. Ryan keskittyi herkutteluun - olihan luksusta, kun kerrankin sai olkkarinkin puolella syödä!!
Kun lahjakääröt oli aukaistu ja synttärikakusta suurin osa tuhottu, alkoi se varsinainen hauskanpito! Jotta henkilövahingoilta vältyttäisiin, parisängyn iso petauspatja oli tuotu areenan pehmusteeksi. Ja siitähän riemu repesi... Kato äiti, mitä mä osaan!
]]>
Ja minä kun luulin, että tytöt metsässä söivät niin paljon makkaraa ettei heidän mahoihinsa mahtuisi enää edes yhtä hernettä! Eikä herneitä kyllä mahtunutkaan, mutta suklaakastike olikin asia erikseen. ;D
Työ tehty on ja tekijöitään kiittää. Kyllä kehdataan sanoa, että me on tämä tehty!
Lahjojen avaus se vasta jännää onkin! Sehän käy neidiltä jo näppärästi, kolmen vuoden kokemuksella.
Ja oo mitä aarteita paketeista löytyikään! Ensin käydään kalassa ja sitten mennään linnan juhliin.
Koska lahjan antanut ystävä oli kaukaa viisas, prinsessaihanuus oli juuri niin sopivan väljä että mahtui lainaan myös isommalle. Tähkäpäätä leikkiessä viihdyttiin nukkumaanmenoon asti.
Eikä jäänyt kuopuskaan näppejään nuolemaan... vaikka taisi kyllä niitäkin nuolla, kun kakku oli niiin makeaa ettei murukaan saanut mennä hukkaan!
Sunnuntaiset lastenjuhlat ovatkin sitten luku sinänsä, ja niistä kuulette ensi kerralla. Kaunista lokakuun alkua kaikille! Toivottavasti päivä paistaa teillekin yhtä kauniisti kuin Oulussa tänään.
]]>