Aloitin aamuni lattianpesulla. Siivoaminen on sitten kiitollista puuhaa, kun kättensä jäljen näkee heti eikä helmikuun viidestoista. Ja kyllä se olikin pesun tarpeessa, siitä pitää syöttötuolivaltaistuimellansa valtakuntaansa vallitseva pikku prinsessa huolen. Mutta oi sitä riemua, kun saa mutustella omalla pikku lautasella vartovia, houkuttelevan värisiä herkkupaloja ihan itse! :-D Suosikkeja ovat vallankin hunajameloni ja banaani, niistä kun saa kaupan päälle hyvää ominkäsinpuristettua vartalovoidetta... Mutta porkkanat, kurkut ja kypsäksi keitetyt lantutkin kelpaavat, pääasia että elintarvikkeet saa käsitellä itse.

976397.jpg

Arjen hallintaa hankaloittaa näinä päivinä taloutemme vaate-ja tekstiilihuollossa ilmennyt ongelma, eli se että taloutemme vaate-ja tekstiilihuoltoa ei ole. Pesukoneen peijakas nimittäin otti ja veisasi joutsenlaulunsa, vaikka uutena ostettiin eikä ole ehtinyt palvella edes vuotta. Takuu on tosin voimassa kaksi vuotta, eli ei siinä mitään, vaan siinä miten kyseinen mylly saadaan korjaamolle. Ah ja voi tätä autottomuuden riemua... mutta eiköhän joku ole kiltti ja auta. Täällä meilläpäinhän eletään kuin Venäjällä: mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Eräs etelän emäntä kerran ihmettelikin, että miten te pohjoisen ihmiset olette niin sitkeitä ja pärjääväisiä. Vastasin, että ollaanhan me kun meidän on pakko, ei täällä muuten pärjää. Ei auta jäädä lumeen makaamaan, vielä vähemmän sen alle... niinkuin ei myöskään pyykkivuoren. Nyt siis nyrkit pystyyn ja pyykit paljuun, niinhän se äitikin aikoinaan.

976802.jpg

Ja äidillä oli vielä kahden lapsen kakkaharsotkin pestävänä, minä se vaan pamperseilla pelaan ja silti kehtaan kitistä. O tempera, o mores; ollaan me nykyäidit hemmoteltuja, vaikka kuinka ultima thulessa asuttaisiin. Onkohan nykyajan eskimoillakin igluissaan  mikroaaltouunit? Ainakin se olisi avotulta kätevämpi, ettei lumikodin katto ala vuotaa... ;-D