Kuuden päivän päästä on perheen pienimmällä synttärikemut. Eilen sitten lopultakin sain itsestäni niin paljon irti että istuin alas ja askartelin synttärikutsut. Olikin hyvä että sain ne valmiiksi jo nyt, ettei jäänyt viime tippaan :D (Anulle tiedoksi: tarkkaile postiasi!) Hieman tuli tökerön näköiset, mutta eikös se ole vain hyvä jos kortti on tekijänsä näköinen...?  Samalla energialla tehtailin ensimmäiset joulukortit. Talossa tosin ei kutsukorttitehtaan jäljiltä juurikaan askartelumateriaalia ollut, mutta hätä keinot keksii: leikkelin lehdistä jouluisia kuvia, huitelin liimalla kartongille ja piirsin puuväreillä joulutoivotukset päälle. Helppoa, halpaa ja ekoloogista!

Mutta tämä kaikki oli alkusoittoa vasta. Kun tytär vielä vain viihtyi leikeissään, päätin heittäytyä jouluheeperin valtaan oikein todella ja väkerrellä jotain pientä jouluista kivaa kotipesää koristamaan. Ainut  rajoittava tekijä oli askartelumateriaali, tai tarkemmin sanoakseni sen puute. Vaan mistäpä sen parempia aarteita löytyy kuin roskiksesta! Pussillinen talousjätettä, rippunen mielikuvitusta, ja taas saivat sakset laulaa... Tämmöistä jälkeä tuli:

Erityisen ilahtunut olen siitä, että viimein keksin käyttötarkoituksen vauvanmaitovastikekauhoille, jotka neuroottisessa kaikensäästämisvimmassani olen talteen ottanut ja jemmassa pitänyt: ilman niitä olisivat koristeparat jääneet kenties kasvottomiksi! Kropat saksin munapaketista, tontun takki on foliota ja vastikepurkin suojapaperista tuli enkelille mekko. Tontun lakkia varten uhrasin mummin vaalimainoksen. Meilläpä on siis poliittinen joulukoriste: mummi eduskuntaan! Taikka ties vaikka peruutamme koko joulun ;D (Kuvassa keskimmäisenä linssiluteileva sudenkorento ei tosin ole joulukoriste, vaan synttärikutsu, joka pyytämällä pyysi päästä valokuvaan mukaan...)