Tyttären synttäreitä pukkaa, ja minä se en osaa edes pursottaa. Siispä otin ja tekaisin ihan harjoitusmielessä kakun. Vaihtoehdot vaihtelivat suklaasta kinuskiin, mutta päädyin sitten kuitenkin mokkakakkuun - edes jotain helpotusta kahvintuskaan, vähäkofeiinisella kidutuskuurilla kun olen. Enpä olekaan ennen mokkakakkua tullut ähertäneeksi, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ruma tuli kuin rupikonnan rapakosta, mutta eipä ollut silkkoa sisältä, akanoita alta kuoren. Eli ihmeen hyvältä maistui, vaikka itse elvistelenkin. Ja olkoon menneeksi, laitetaan sitten se valokuva (kumminkin haluatte):

Koska kakun ulkoasu oli arktinen, väliin tungin trooppisen yllätyksen: banaani-ja ananaskermaviilikermaa! Naminam, vaikkei ehkä siltä kuulosta... siltä varalta että jotakuta kiinnostaa, niin laitanpa vähän reseptintynkää (mukaellen sovelleltu Sirpa Talkan maanmainiosta Tee hyvä kakku-kirjasta ryöstetyllä reseptillä):

MOKKAKAKKU

Pohja oli tavallinen 5 munan sokerikakkupohja jonka jauhoista korvasin n. 11/2 dl kaakaojauheella.

Täytteeseen tuli:

5 dl Flora vispiä

3 rkl sokeria

2dl kevyttä kermaviiliä

1 tlk (227 g) ananaspaloja omassa mehussaan

2 banaania

1/2 sitruunan mehu

Kostutusliemi:

Ananaspurkin liemi

1/2 sitruunanmehu

1 dl vettä

1 rkl sokeria

Mokkakuorrutus:

50 g taloussuklaata

2 rkl vettä

Pari tippaa rommiesanssia :)

1/2 rkl murukahvin muruja

1 rkl sokeria

1 keltuainen

Koristeluun:

Kaakaojauhetta

Kookoshiutaleita

Nonparelleja

Elikkä tein niin, että vispasin kerman ja laitoin puolet siitä jääkaappiin odottamaan vuoroaan. Toisen puoliskoon lisäsin kermaviilin ja suoritin uuden jaon kahteen: ekaan sekaan ananakset ja toiseen banaanisose sekä sitruunamehu. Kostutin ja täytin; alakertaan ananashärdelli ja yläkertaan banaanihärdelli. Ja eikun kolmas kerros paikalleen ja koko hökötys jääkaappiin painon alle tekeytymään.

Illansuussa valmistin mokkakuorrutteen: sulatin suklaan, sokerin ja kahvinmurut vesihauteessa, lisäsin sen keltuaisen ja ne rommitropit. Annoin jäähtyä vähän ja sekoitin sitten loppuun kermavaahtoon. (Pikku määrän kermavaahtoa jätin valkoiseksi lumiukkoa ja reunapursotuksia varten.) Final touchiksi kookoshiutaleita lumeksi ja lumiukolle kakunkoristeista naamavärkki.

Ja siinä se sitten olikin. Ei muuta kuin lautasta esiin ja suut makiaksi! Miehellekin kakku kelpasi ja maistui, vaikka suomalainen kakuntekotapa kuulemma onkin funky. Varsinkin irtopohjavuoka oli hänestä kummallinen viritys. Ja minä kun luulin, että edes kakut ovat kansainvälisiä! Ensi kerralla teenkin jotain amerikaanoa. Miten olisi vaikka Mississippi Mud Cake...? Pistetäänpä mietintämyssyyn, raportoin sitten taas täältä tähän.