Es tut mir leid - Tulipas taas ehtoita ja aamuja oikein hävettävän monta sen jälkeen kun viimeksi tännekin jotakin jorisin. Syyt lienevät sentään ymmärrettäviä, kuten reissussa rähjääntyminen ja kumiletkun syöminen (no joo, teknisesti ottaen en sitä kylläkään syönyt, nielaisin vain), mutta nyt olemme siis onnellisesti kotosalla jälleen ja mahakin taas enemmän tai vähemmän yhteistyökykyinen... hyvä hyvä, huusivat lapset ja taputtivat pitkiä karvaisia käsivarsiaan. (Ote peikkosadusta, josta en muuta sitten muistakaan.)

14 tunnin takapuolimaratonien vastapainoksi olen harjoittanut kotoperäistä hyödyttömyysliikuntaa: hitaita kävelyjä Ei Minnekään ja Jonnekin. Sielu lepää, mieli virkistyy, ja sitäpaitsi harhaileva löytää, ainakin sellaista mitä ei etsi. Ladies and gentlemen, Irrlicht Productions voikin nyt ylpeänä esittää uuden sarjansa Kotikulmien Seitsemän Ihmettä... Kyläntalon rantasaunan ovessa esimerkiksi on kyltti, joka kertoo uimisen olevan ehdottomasti kiellettyä, sillä joessa on pullonsiruja ynnä muuta rautaromua. Tästä voimme päätellä kysesiten pullonsirujen periytyvän rautakaudelta. Tässähän tulee vallan ylpeäksi: asun esihistoriallisella alueella! Wau!! :D

Ihme numero kaksi odotteli kaupan ovessa, jossa mainostettiin Terapeuttista Hammastahnaa. Siis terapeuttista hammastahnaa! Ihmeellistä, mihin kaikkiin nykytiede pystyy... Kuunteleeko se huoliani? Helpottaako se eksistentiaalista ahdistusta, weltschmerziä ja yleistä pytytystä? (En kuitenkaan ostanut, sitä kun arvatenkin tulisi käyttää sohvalla maaten ja meidän sohva on turhan epämukava makailtavaksi, siitä kun puuttuu sohvatyynyt...)

No juu. Löpisenpä lisää joskus toiste, nyt pitänee mennä kaurapuuron keittoon ennen kuin loppuperhe herää. Ja jälkijättöinen ystävänpäivähalaus jokaiselle, joka sellaisen minulta huolii. *rutistaa lujaa*

P.S. Kuvia Prinsessasta on kovalevy puolillaan, eli tulossa on sitäkin sorttia kunhan kynnelle kykenen...