Iloitse, itsehillinnän kruunu: vihdoin ja viimein se tuli!  Ei, ei sentään pesukone, vaan jotain vieläkin parempaa.... Puoli vuotta siinä vierähti vartoessa, mutta perjantaina postilaatikossa lopultakin kölli tuo kauan kaivattu: kirjekuori, jossa oli Elokuvasäätiön logo. Itse kirje alkoi noilla maagisilla sanoilla: teille on myönnetty.... siis hiphei! Sain kuin sainkin sen hakemani apurahan! Eli sen turvin saadaan taas juhannukseen asti leipää taiteilijaperheen pöytään ja pötyä paperille (tai no, toivottavasti ei ihan pötyä, vaan satua ja seikkailua senkin edestä). Taas on yksi suuri unelma askeleen lähempänä toteutumista.... Jos siis joskus hamassa tulevaisuudessa näette elokuvan nimeltä Ensilumen Joiku, niin teidätte kelle saatte risut ja ruusut osoittaa... :D

Olipahan ihania uutisia. Nyt saa taas puhtia tietokoneen tollotukseen ja käsikirjoittajan arkiseen mutta ah-niin-ihanaan pakerrukseen! Kiitos vain SES:in sedille ja tädeille luottamuslauseesta, hienoa että me tuntemattomat suuruudetkin saamme aina joskus tilaisuuden päästä mukaan tekijöiden joukkoon tummaan.

Mutta osaavat ne muutkin meillä taiteilla, eikä vain äiti! Daddyn taidekoulussa esimerkiksi oli taannoin ohjelmassa värioppia. (Tytär on selvästi pointillismin edustaja, ainakin tässä vaiheessa vielä... )

Mikäs nakkimakkara se tuo sitten on...? Ei kyllä näytä kovin herkulliselta...

... mutta kivoja täpliä sillä ainakin saa aikaiseksi... tuohon vielä yksi...

LISÄÄÄÄ PAPERIAAAAA!!! Tämähän se vasta hauskaa onkin!