Eilen tapahtui Merkittävä Asia: tytär sai postissa sinikantisen passin! On sitä jo odotettukin... (Mutta kun vastassa on sekä Suomen että USA:n byrokratiat, niin ei kai ihme että vähän kestää?) Nyt on tyttärellä siis hallussaan asiakirja, josta äitinsä voi vain haaveilla tässä vaiheessa vielä. Pikku jenkkimme oli elämänsä ensimmäisessä passikuvassa nätti kuin nallekarkki - neidon itsensäkin mielestä ihan syötävän suloinen... hieman piti sentään kohottaa äänialaa falsettiin kun ilkeä isi ei antanutkaan upottaa hampaitaan passinkulmaan. Murrr!!! ;P 

Tässä vaiheessa pitäisi varmaan hilata Tähtilippu salkoon uuden amerikkalaisemme kunniaksi, mutta ikävä kyllä taloyhtiömme ei harrasta lipputankoja, joten juhlamuodollisuudet jäänevät vähiin. Vaan haitanneeko tuo mitään - mies varsinkin on polleana, kun ei enää muodosta perheensä vähemmistökansallisuutta. Puntit ovat siis tasan ja voimasuhteet balanssissa. Iloitkaamme, riemuitkaamme! Ja sama toisella kotimaisella: Let us rejoice and be glad!