Takataan roos, tuumasi talvi ja vaihtoi vesipyssyn rakeisiin. Mutta eipä ole meidän kullanmurua näköjään sokerista tehty, ei edes raesokerista: ulos vaan piti päästä ja siellä pysyä, vaikka vanhalla kuuraparralla kovat piipussa olikin. Onneksi oli lämpimästi alla ja yllä, ettei tullut vilu maailmaa valloittaessa...

Ja varmuuden vuoksi piti vielä takaisin tultuakin pitää pipo päässä, ettei vaan ala päätä palella... Ei sillä veitikalla ainakaan ilmeet kesken lopu... (ja parhaat jäi sitäpaitsi ikuistamatta, niinkuin jokainen jolla kamera on, hyvin tietää ja luonnonlaiksi myöntää...)