Heleipä taas! Kotipesän sisustussirkuksen ohella ehdimme -ihme kyllä- harjoittaa muutakin elämistä. Varsinkin jälkipolvi jatkaa kokopäivätyötään eli kasvamista vallan kiitettävästi: napaseutu senkun pullistuu päivä päivältä, ja samaan aikaan toisaalla Tyttären vaatteet tuntuvat kutistuvan valon nopeudella, vaikka äiti kuinka noudattaa pesuohjeita. Se hämmästyttää, kummastuttaa: pieni kulkija ei enää olekaan aivan pieni!

Kasvusuhdanne tuli todetuksi ja käppyröihin vangituksi myös eilisen neuvolakiertueella: ensin neuvottiin Tytär, sitten äiti. Coral on kasvaa pyrähtänyt jo 80 cm pitkäksi ja yli 11-kiloiseksi Sputnikiksi! Neuvolantätikin ihan ihasteli neidon motoriikkaa tämän kiipeillessä vaikuttavalla vauhdilla ja ketteryydellä pitkin kalustoa: sairaalapöydältä kirjahyllyyn, kirjahyllystä lääkekaapin päälle ja niin edelleen... Hauskaa oli myöskin taapertaa terveyskeskuksen Oikein Pitkiä Käytäviä. Äidillä jo jalat meni maitohapoille, mutta tyttö senkun porskutti. Kyllä käyp katteeks!

1699440.jpg

Äitiysneuvolan puolella taloa meille kerrottiin kaiken olevan hyvin: maha siis kasvaa ja painokin nousee (vihdoin ja viimein!), ja ennen kaikkea pikkuisen sydämen syke on tasainen ja varma. Tulevan isosiskon silmät olivat näkemisen arvoiset kajareiden kaiuttaessa pikku potkiaisen sydänääniä... ihan kuin olisi aavistanut, mikä siellä oikein meteliä pitelee... tai ehkä mieleen tulvi muistoja "vanhoilta hyviltä ajoilta" kun hän itse asui äidin masussa...? Kukaan ei tiedä, paitsi ehkä joku lintu (kuten joku antiikin filosofi, en muista kuka, aikoinaan lausahti). Joka tapauksessa iloinen perhetapahtuma on nyt enää vajaan kolmen kuukauden pikamatkan päässä, ja jännitys tiivistyy. Jos hyvin käy, ehdimme jopa kasata pinnasängyn ennen lapsen syntymää... *koputtaa puuta, sylkee olan yli ja kiertää mustat tikkaat*