Siltä varalta että jotakuta kummastuttaa tämän postauksen otsikko, kerrottakoon että en suinkaan ole tukehtumassa ruotoon enkä edes opetellut sanskriitinkielisiä kirosanoja, vaan kyseessä on yksinkertaisesti erään kirjan päähenkilön nimi... Kirjan itsensä nimi on onneksi hivenen helpompi:  Viimeinen Haltia. Eli siis tämä:

 (Kannen kuvitus Gianni de Conno)

Löysin tämän aarteen, kun etsin kirjastosta jotain kevyttä ja kivaa... Kivaa se olikin, vaikkakaan varsinkaan loppua kohti ei aina aivan kevyttä ollutkaan... tippakin piti pyyhkiä pois linssistä, ennenkuin loppuun asti päästiin.

Mutta ennenkuin vahingossa möläytän liikaa loppuratkaisusta, kerronpa lyhyesti mistä on kysymys: Yorshkrunsquarkljolnerstrink on heimonsa viimeinen, ja vasta lapsi kun joutuu jättämään tulvivan kotikylänsä. Hyväsydäminen ihmisnainen Sajra pelastaa haltian nääntymästä nälkään ja viluun. Sajran puolestaan pelastaa nääntymästä nälkään ja viluun toinen hyväsydäminen ihminen, metsästäjä Monser. Mutta kaikki ihmiset eivät suinkaan rakasta haltioita, ja monta vaaraa onpi eessä kolmikon matkatessa kohti Lohikäärmeiden muinaisia asuinsijoja täyttääkseen ikivanhan ennustuksen viimeisen haltian ja viimeisen lohikäärmeen liitosta...

Mutta. Enpä paljasta enempää, lukekaa itse jos innostuitte. (Meidän kirjastosta opus löytyi nuortenosastolta, isommisssa kirjastoissa joissa on oma hylly fantasialle, tämä saattaa sijaita myös siellä.)