Olenpahan taas loistanut poissaolollani täällä "Sateenkaaren netissä"... tällä kertaa tekosyy on todellinen tekosyy - minut nimittäin työllisti noin viikoksi kiitospäivän juhlaruuan teko. Mutta nyt on siis Kiitokset annettu, pöperöt syöty ja astiatkin enimmäkseen tiskattu, joten aikaa jää myös virtuaalisiin harrastuksiin.

Tämäntalvinen Thanksgiving oli perheemme ei-vielä-niin-kamalan-pitkässä traditiossa järjestysluvultaan toinen. Viimekertaista kekkeriä Coral tuskin vielä muisti, mutta tämänpä pippalon taitaakin jo muistaa aika pitkään... mahtoi se olla senverta vaikuttava näky, kun tyttö tullessaan Daddyn kanssa pulkkamäestä löysi äidin keittiöstä, jossa pöytä kirjaimellisesti notkui: kalkkunapaistia, uuniperunoita ja kermaviilikastiketta, kandeerattuja bataatteja, kurpitsapiirakkaa, porkkanakakkua ja vaniljakermaa... kynttilät loistivat, pöydällä oli parhaat astiat, talo oli tuoksuja täynnä... ihan kuin jouluna! Kyllä Kiitospäivä on ihana juhla. Suosittelen lämpimästi kaikille muillekin, jotka haluavat tekosyyn katkaista kaamos ja joulun pitkä odotus, sekä tietenkin kokata ja leipoa kaikenlaista hyvää... :-D

Valokuvia en edes yrittänyt ottaa: olisivat kuitenkin jääneet aivan liian pimeiksi ja sumeiksi, tärähtäneisyydestä nyt puhumattakaan. Mutta vaikka Kiittäjäisistä ette kuvaa saakaan, niin kiitoksen aiheesta kuitenkin - kas tässäpä tuoretta syytä kiitollisuuteen: 

(Tämä pieni taivaanlahja osallistui Kiitospäivän juhlavalmisteluihin nukkumalla sikeästi, niin että äiti sai rauhassa riehua keittiössä. Kiitos myöskin siitä!)