Vihdoin, viimein ja lopultakin: olen nyt valmis. Ottamaan. Haasteen. Vastaan.

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Kuulostaa helpolta, mutta olikin yllättävän vaikeaa. Omia omituisuuksiaan kun on niin kovin helppo pitää aivan normaalina käytöksenä; toisethan ne niitä outoja ovat... oli miten oli, tällaisiin kummallisuuksiin päädyin:

1. Olen tehnyt vuoteeseeni "äkkisyvän" ja nukun siinä niin että oikea puoli vartalosta on syvänteessä. Ja kyllä uni maistuu! (Enpäs kiusallakaan kuvaile arrangemangia tarkemmin... siinäpä treeniä mielikuvituslihaksille! Häh häh. Hää.)

2. Saatan kesken kaiken puhjeta lauluun ja tanssiin kuin Hollywood-musikaalissa ikään. Viimeksi minut innoitti moiseen taivaalla mollottava täysikuu... niinpä Tytär ja ohiajavat autoilijat saivat nähdä ja kuulla jalkakäytävällä tanssivan naisen, joka joikasi niinkuin vain keuhkoista lähti: "Oli kuu oli tähti... oli juna joka lähti..."

3. Harrastan verbaalisia varkauksia joita sitten sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa levitän ympärilleni kuin lehtipuu syksyllä. Esim. kerran apteekin jonossa lausuin suureen ääneen: "Iltaan kestä vain niin lääkkeen saavat kurkut kuivat, vihlovaiset haavat." (Yrjö Jylhä ja apteekkari antakoot anteeksi....)

4. Nuorempana minulla oli toinenkin hassunkurinen harrastus: keräsin piirustuksia. Käytännössä tämä tapahtui siten, että kuljin turuilla, toreilla ja muilla julkisilla paikoilla suuri tyhjä kirja kainalossa, marssin tuntemattomien luoksen ja pyysin heitä piirtämään minulle jotakin. Viime vuodet tämä omituisuuteni on enimmäkseen ollut lepovaiheessa, mutta piirustuskirja on vieläkin tallessa harrastuksen uudelleenviriämistä odottamassa...

5. Kirjoitan päiväkirjaa kuudella kielellä. Suomen lisäksi merkintöjä löytyy englanniksi, saameksi, norjaksi, saksaksi ja turkiksi.... ja mitä huonommin kieltä osaan, sitä enemmän sitä päiväkirjassani käytän. Pisimmät vuodatukseni ovat siis turkiksi. Hyvä puoli tässä on se, että eipä ainakaan moni pääse salaisuuksieni perille vaikka vartioimattoman kirjan löytäisikin - ellei satu olemaan turkkilainen...

Haasteen heitän eteenpäin kaikille, joiden etunimessä on kirjain A. (Kutsumanimikin käy, jos varsinaista ristimänimeä harvemmin käyttää.)