Onko yhtään noloa: kaikenmaailman kakkulautasia sitä kyllä tuli ristiäiskuviin ikuistettua, mutta itse "nimipäiväsankarista" ei ehditty hässäkän keskellä ottamaan yhtä ainoata julkaisukelpoista kuvaa. (Ja kun sitten lopulta yritettiin, niin kuvauksen kohteella oli jo nälkä sekä väsykärty päällä niin että kasvoista ei näkynyt kuin kitarisat...) Mutta älkäämme surko, vaan muistakaamme vaka-vanha mottoni: nyt, ettei jää viime tippaan. Laitoimme siis tytölle juhlapuvun takaisin ylle ja otimme ne "viralliset" kastajaispotretit. Vassokuut! (Eli olkaahan hyvät.)

On lapsi syntynyt meille ja tyttö annettu on... Neito muuten esitteli ensimmäisen hymynsäkin kastepäivän iltana, mutta kameran edessä hän ei sitä vielä suvainnut väläyttää. Yritän paparazzata senkin heti kun kynnelle kykenen.

Levon hetki nyt lyö... jo joutuvi yö... pieni armas on unten mailla, ja vastavärvätty suojelusenkeli valvoo.