Se on sitten talvea nyt: pihatie on niin jäässä että tämäkin emäntä muistutti kauppareissullansa lähinnä persjalkaista bambia liukkailla jäillä... olipa hyvä etten ollut hullu ja ottanut pyörää! Oli meinaan jalkapelilläkin tarpeeksi tekemistä, ettei suistunut kallo edellä penkkaan koko eukko. Mutta lopussa kiitos seisoi, ja bonuksena kotiinpalaajaa odotti postilaatikossa tällainen ihana yllätys en-yhtään-tiedä-keltä:

Tällä kertaa Salainen Ystäväni siis ilahdutti minua Kate Mossen kirjalla, tummalla suklaalla, kivalla kirjanmerkillä sekä kauniin *huokaisee kaihoisasti* kesäisellä kortilla. En ole Mosselta tainnut mitään tätä ennen lukeakaan. Ja suurena historian ystävänä odotan innolla, millaisiin seikkailuihin Labyrintti minut mukanansa viekään... Kiitos jälleen SKY:lle muistamisesta! (Suklaan taidan säästää leipomuksiin... mielessä muhii jo muutamakin idea, sikäli mikäli herkku ei katoa sitä ennen - meillä kun on sukkia syövän pesukoneen lisäksi suklaata syövä ruokakaappi!)

Kortissaan SKY kyseli, joko Coral mahtaa osata hiihtää. Sitä en tiedä, kun ei sitä lajia ole meillä vielä kokeiltu, mutta toisenlaiset lumileikit ainakin sujuvat kuin se pakollinen poloneesi. Lumitöissä neito varsinkin on verraton...

Siperian lakeus on suuri, Sonja siellä lunta lapioi... toisin kuin laulun Sonja, meidän pikku maatuska ei tosin pidä uutta lunta laisinkaan pahana asiana!

Välillä sentään pitää istahtaa, että taas jaksaa jatkaa luovaa työtään... Tulkoon vaan silmitön talvi ja järjetön sää, kyllä minä pidän lumitöistä huolen!