Se että pienemmät sisarukset "perivät" isommilta pieneksi jääneet vaateparret, lienee lapsiperheissä turhankin tuttua (ainakin jos pahnanpohjimmaiselta kysytään). Mutta ei ole helppoa isommallakaan: vauvanvaatteethan ovat -kuten me kaikki hyvin tiedämme ja kukkaroissamme kipeästi koemme- niin maan mahottoman sieviä, suloisia tai muuten vain söpöjä, että eipä ihme jos isosiskokin joskus haluaisi sisarensa juhlakuteita lainaan...

Hei äiti, kato mitä mä löysin siitä komerosta jonka sinä äsken unohdit lukita! Ja eiks ookki niin että löytäjä saa pitää???

Katsotaan sanoi lääkäri... vasen hiha oikeaan jalkaan... mutta mihinkäs se oikea lahje sitten pistetään?

Höh, ja äitikin siinä vaan nauraa ja kameraa räplää... voisi se nyt vähän edes auttaa! 

Hätä keinot keksii: kun äidistä ei ole taaskaan mitään hyötyä, niin katsotaan josko lehdestä löytyisi vauvankoltun käyttöohje... tai muita hyviä muotivinkkejä. Niin kerta!!!

(Toim.huom: Minkä paparazzin maailma minussa menettääkään! Erityisbonuksena tuo pöydänjalka taiteellista vaikutelmaa luomassa... eiks vaikka?? ;-P)

Minä kohotan katseeni vuoria kohden... mistä saisin avun? (Vuorten puutteessa niitten virkaa toimittaa kotioloissa jääkaappi, jossa voi aivan yhtä hyvin toteuttaa kiipeilyviettiä... ja kiipeillessähän koltut ja hepeneet ovat tunnetusti vain tiellä, joten siihen päättyi se prinsessasatu. Ja äiti alkaa pestä kermaa pois keittiön lattialta... sen pituinen se!)