Vaikka Perheen toiseksi pienimmällä ei kovin monivuotista kokemuksen rintaääntä joulunvieton saralla vielä olekaan, yksi kaikkia lapsosia yhdistävä tekijä on ties mistä pesiintynyt häneenkin: hauskuuden odotus, sanokaamme vaikkapa aatonaatto, on niiiiiin Pitkä! Mutta toisaalta: sehän tarkoittaa vain sitä, että sittenpä ehtii ennen nukkumaanmenoa tehdä vielä enemmän kaikenlaista jännittävää kuin päivässä keskimäärin. Luokaamme siis silmäys Pikku Lukkaraisen kolmanteen jouluaatonaattoon ja sen moniin puuhastuksiin.

Hei huomenta Suomi, hyvin pyyhkii... Päivä alkoi satuhetkellä, tai oikeastaan kahdella: pitihän vauvanuken saada oma aamusatu!

Ja kun on huolehdittu hengenravinnosta, on aika tankata maha täyteen maitoa... kas näinhän se äitikin aina tekee...

Uloslähdön yhteydessä tytöstä paljastuu mystinen muodonmuuttaja: ensin ollaan kuin paraskin tohtori Jekyll...

...ja silmänräpäystä myöhemmin neiti Hyde: EN tahdo haalaria! EN huoli naapukkaa! Eeeennn!

Mutta saatiinpa kuitenkin ne vihatut ulkovaatteet päälle ja päästiin jopa ulos. Minkä mainion nuorisojäsenen Team Ahma tyttärestämme saisikaan... Hei,kaikki jouluksijonnekinmenijät! Turvallista matkaa! 

Kaupasta tuotiin tuliaisina viimehetken lahjojen paperointitarvikkeita. (Coralilla taitaa olla tosin toisenlaiset yllätykset mielessään, jekkua enteilevästä hymynvirneestä päätellen.) 

Sillaikaa kun Vanhaemäntä laittaa välipalaa, nuorineiti nauttii joululaulumusiikista: hei pipolakki, ja punatakki, ja nenäliina taitettu on takataskuun laitettu... (Samat lempijoululaulut kuin äidilläkin aikoinaan! Hassua on se.)

Sitten sitä välipalaa. Taitavat neidon ajatukset harhailla jossain ihan muualla... ettei vain siellä ulkovarastossa jonne se "Isomus" vietiin...?

Emon pesemistä pyykeistä on viljalti iloa.... vapiskaa ryökäleet, täätä tulee batwoman... tai joku...

Ja niin on vihdoin aika mennä aa-aa. Enää täytyy valita nukuttaja...

--- asia tuli harvinaisen selväksi... buona notte, inehmoiset! Velvollisuus kutsuu.