Kun meidän perheessä mennään, niin silloin kanssa mennään eikä meinata! (Mitä nyt äiti joskus jumittuu eteiseen "meinaamaan" kun pitäisi jo mennä! O tempera, o muores! (=Oi aikoja, oi muoria.) 

Kun leikkipuistoon lähdöstä on kysymys, ei neitosia tarvitse kahdesti käskeä. Ota nyt jo se kuva, niin päästään lopultakin liikkeelle. Hanaa, mutsi, hanaa! 

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei. 

Koska matka oli hauska niin... Mennäänpäs noiden Alppien yli että heilahtaa!

Kas näin keinuu leino lapsi... mutta mihin se äiti taas koikkelehti? Tässähän loppuu vauhdit, juuri kun piti rikkoman äänivalli!

Vaan mikäs se tässä kolottaa... se taitaa olla Harley! Näkyy olevan vanha kunnon Knucklehead vuodelta -45, ellen vallan erehdy... ja Coralhan ei erehdy! Nimittäin...

...hän syntynyt on vauhti kallossaan! Hei hei hei, ja bensaa suonissaan... tosin menopeli taitaa olla tyttärelle turhan heppoista tekoa,sekä mahdollisesti numeroa liian pieni?

Ain laulain työtäs tee. Kyllä nurmikonleikkaus työstä käy, ja mikäs on työn iloa kokiessa, kun on ikioma leikkuritrakkori.

Ja kun asialliset hommat on hoidettu, niin leikkimään on ruvettava. Onks Veera kotona,mullois vähän asiaa... vauvaa tässä ulkoilutan... tuukkonää mukkaan?