...siell' on vihreät metsät ja mäet... Jaa että missäkö? No Ainolan puistossa tietysti - tai Valkeain Siltain Saaristossa, kuten täkäläiset puistoansa nimittävät, ainakin mikäli matkailuesitettä on uskominen. Sinne veti meidänkin veremme taannoin, kun helle hemmotteli hetkittäin turhankin tukalana. Ja tunnelma oli suoraan kuin Koskenniemen kynästä... (ja mikä ettei, olihan paikkakunnan poikia hänkin!)

Siell' on vilposet illat ja varjokas koi, siell' on lintujen laulu mi lehdossa soi... Käet eivät sentään kehdanneet kaihojansa kukkumaan, kaupunkialueella kun ollaan, mutta riitti siinä peippojenkin tiritiriteijaassa pienille korville kuuntelemista. 

Hämärä... vihreä... tyttären mielestä on viihtyisä....  Kasvihuoneen käytävillä on soma seikkailla kaiken maailman kasvuihmeitä ihastelemassa, varsinkin kun juuri on käyty virkistäytymässä kaupungin vehreimmässä kahvehtimossa. Äiti sai ihanan tuoreen korvapuustin ja tyttäret mitäs muuta kuin jäätelöä! Kunhan vauveli suvaitsee saapua ja aurinko armas tekee komean comebackin näiden viikkojen viileiden jäljiltä, tänne on tultava uudestaan kuin Teletapit. Kyllä näin on närhenmunat!!!