Kerrostalokyttääjät, nuo viehättävät olennot, lienevät enemmän tai vähemmän tuttuja ilmiöitä kaikille pinoasumista harjoittaneille. Mutta onnistuu se kyyläyksen jalo taito rivitalossakin... tosin näin lutusia pikku vakoojia harva panee pahakseen :-)

Kyttäys, kyyläys, vakoilu, vahtaus... rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta liekö väliä sillä miksi sitä kutsutaan - hauskaa se näyttää olevan joka tapauksessa. Lasten leikissä on sekin hyvä puoli, että äidin ei itse tarvitse ryhtyä naapurikytäksi, kaikki kiinnostava raportoidaan näet välittömästi "vanhempainneuvostolle" - ja kahdella kielellä vieläpä! :-D

Nämä kyylät eivät kylläkään laittele lappusia naapureiden postiluukuista eivätkä edes valita paikallislehden tekstarisivuilla  - kaikki tiedustelutoiminta tapahtuu hyvässä hengessä ja sulassa naapurisovussa. Kyttäyskohteista parhaat, kuten roskarekkakuskit, saavat palkkioksi iloisen vilkutuksen: Kiitos kun veit meidän roskat! Nähdään viikon päästä taas.

... Ja lopuksi pieni informaatiopläjäys: tiesittekö että kyttäys on myös hyvää hyötyliikuntaa? Esimerkiksi naapurin pyykkien siirtely pesuhuoneessa kuluttaa 310 kcal / h ja kovaääninen huutaminen parvekkeelta 180 kcal / h. Riemukkaita kyttäyshetkiä kaikille!