Nyt on kuulkaa selkä niin kipeä ettei pyykkituvalle pääse, kaupasta nyt puhumattakaan! Tiskikoneen täyttö on extremeurheilua, roskien viennistä ja lattian lakaisusta en edes haaveile kunnes noidannuoli tästä vähän laantuu. Huusholli saa siis rauhassa räjähtää, äippä sen kun loikoilee. Kuluuhan se viikonloppu näinkin!

Lääkehuuruista huolimatta (tai juuri siksi) oloni on yllättävän pirtsakka, sanoisinpa suorastaan hilpeä... Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys! :-D Joka tapauksessa, vielä ennen maatamenoa muutama kuvamuotoinen kuuluminen:

Torstaina juhlittiin Kiitospäivää. Tässä tyttäret odottavat kalkkunan kypsymistä. Leidien luonne-erot näkyvät myös siinä, kuinka suhtauduttiin siihen että äiti kerrankin leipoi leivän itse: toinen tahtoi heti maistaa, toinen taas syynäsi paakelseja pitkään ja hartaasti... suurennuslasilla! :-D

Jälkiruokasuklaa puolestaan kelpasi kummallekin. Esikoisen suuhun herkut katosivat jälkeä jättämättä, nuorempi sentään malttoi vähän poseerata äitylin mieliksi.

Perheen Andrewit ottivat juhlapyhän rennosti. (Mies ei mielestään ole hurmaavimmillaan suu auki ja silmät kiinni, siispä hänet piti pikselöidä sumeaksi.)

Koska juhliminen tapahtui perhepiirissä, oli pukeutumiskoodina 'casual'... very casual, as you can see!

Mutta nyt nukkumaan, niin kauan kuin särkylääke pätee. Palailen taas kuulumisten kera, kun pystyn taas kävelemään.... viel' uusi päivä kaiken muuttaa voivoivoi...Valivalihihhihh! (Og god natt,)