Viimevuoden kokemuksesta viisastuneena tein tällä kertaa tuplaison taikinan. En niinkään siksi, että saisimme paljon pipareita, vaan siksi että ylipäätään saisimme pipareita... nyt saivat naperot rauhassa varastella maistiaisia taikinasta, kun äiteellä oli mistä ottaa.

Yksi kaulimen ja kaulin yhden puolesta! Urhean muskettileipurin miekkailuesitys tosin päättyi työturvallisuussyistä lyhyeen...

... ja saihan sillä lyhyelläkin taikinan kaulituksi... juuri ja juuri, tytön ilmeestä päätellen.

Piparit siis paistuivat ja maistuivatkin, kunnes äiti pisti pillit pussiin ja piparit purkkiin, ilmoittaen topakasti että nyt riitti tältä päivältä. Ja loppuko hyvin? Kattia kanssa! Aamuyöllä heräsin siihen, että makuuhuoneen ovi oli raollaan, ja alakerrasta kajasti valoa... varkaitako? Niitäpä juuri:

Nuorten lainsuojattomien olisi voinut käydä kehnomminkin, ellei puolustuksen puheenvuoro olisi ollut niin hellyttävä:

"Ei me kaikkea syöty.. me jätettiin muutama sulle!"

Niinpä. Puolustus on puhunut, syyttäjällä ei mitään lisättävää. Siirtykäämme siis yksinkertaisesti päiväjärjestykseen, jossa seuraavaksi vuorossa joululaulukalenteri.

Maailmanrauhaa ja makeita pipareita tulkoon  uniini, niihin joita katsomaan olen juuri lähdössä. Kauniita unia ja onnellista joulunodotusta teille myös.