Tiedättehän tunteen: lounasaika lähestyy, kaikilla on nälkä ja äidiltä puuttuu se kolmas käsi, jolla saisi vauvelin ruokittua samalla kun hämmentää kastiketta ja kaataa perunoista vettä? Tänään oli taas niitä päiviä... mutta kun hätä oli suurin, oli apukin lähellä! Nuori ja peloton ruokarauhanturvaajamme tarttui näet ripeästi toimeen.

Jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa! Hieman taisi asiakas aluksi oudoksua tarjoilijanvaihdosta...

... mutta pian oli hymy jo korvissa, kun poju huomasi palvelun pelaavan kuin ennenkin, ellei jopa paremmin. (Hymyn lisäksi korvista löytyi ruokailun lopussa myös muutama desilitra soosattua banaania... jos nälkä on niin että näköä haittaa, se voi siis todistetusti vaikuttaa myös kuuloon.)