Muinoin olin aktiivinen teatteriharrastaja. Lapsien synnyttyä harrastus jäi... tai hetkinen, eipäs jäänytkään! Yhtäkkiä yllättäen nurkkiimme on näet ilmestynyt todellinen minuuttiteatteri, joka esittää lonkalta näytelmän kuin näytelmän -tai no, ainakin kaiken olennaisen niistä. Lempinäytelmästäni Macbethistä esimerkiksi karsittiin kaikki kieroilevat kuninkaalliset ynnä muut turhakkeet, niin että lopulta lavalla nähtiin vain kolme henkilöhahmoa... ne parhaat kolme, kuinkas muuten:

Ensimmäinen kohtaus

Aukea paikka. (Ukkosen jylinää. Ja leimauksia. Kolme noitaa tulee.)

1 NOITA. Kons' yhdymme taas; mi merkki sen, Rajuilmako, leimaus, ukkonen?

2 NOITA. Häly taistelun kun laannut on Ja voiton tuo tai tappion.

3 NOITA. Siis ennen laskemist' auringon.

1 NOITA. Saat tuulen multa.

2 NOITA. Oi, sisko kulta!

3 NOITA. Ma toisen annan..

2 NOITA. Konna huutaa.

3 NOITA. Heti, heti!

KAIKKI. Häijy on kaunis ja kaunis on häijy; Sumussa ja pilvissä noidat ne leijuu.

(Katoavat.)