Oi kuinka olenkaan hyvällä tuulella tänään! Syitä siihen on monia: eilinen teatterielämys hyvässä seurassa, tämän päivän ihana valo, kuin myös kuvahaaste jonka puitteissa löysin arkistojeni tomusta tämän vanhan nostalgiaa uhkuvan kuvan:

day 15. a photo of you and someone you love

Viulunsoittajasta katolla hehkutin suut ja silmät täyteen jo eilen, mutta pakko on poiketa asiassa vielä kerran, sen verran että tarjoilen tunnelmapalaksi tämän. Ja sitten päivän muihin ilonaiheisiin, niihen kotijoukkojen järjestämiin... ilo oli jo sinänsä se, että kotiintullessani löysin kämpän suhteellisen hyvässä siivossa, lapset unten mailla uinumassa ja kaikki oli valtakunnassa hyvin. Ilta oli kaiken kaikkiaan mennyt melko tavallisesti: oli muun  muassa hoivailtu vauvaa...

...pidetty pienet tanssiaiset...

...leikitty legoilla...

...ja syöty iltapala. Eikä murojakaan löytynyt lattialta kuin korkeintaan desilitran verran. (Ja se on siis meidän mittapuulla todella vähän!)

Pärjäävät ne siis näköjään ilman minuakin!  ja saan kuulemma lähteä toistekin... Onnentyttö olen!

P.S. Montako kertaa keskimäärin muiden tenavat vaihtavat vaatteita yhden illan aikana? Meillä saa laskea useimmiten kahden käden sormilla.... aitoja prinsessoja! 

P.P.S. Vielä yksi ilonaihe: Coralilla oli pitkään vaihe, että häntä ujostutti / nolotti puhua englantia muiden kerholasten kuullen. Eilen hän oli kuitenkin halunnut ja päässyt eteen esiintymään ja reippaasti laulanut "Twinkle Twinkle Little Starin". Toiset lapset olivat vaikuttuneita. Suuri askel pienelle ihmiselle! :-)