Eilen aamulla poika pötki matolla. Minuutin kuluttua hän istui. Kun kukaan ei tunnustanut osallisuuttaan asiaan, teimme tieteellisen testin ja kellistimme pojan takaisin matolle. Minuutin kuluttua hän istui taas. Ja voi sitä onnen huumaa!

Päästänkö irti, päästänkö?

Päääääästän! Äiti katoooo, mä osaan!!!!

Harjoitellessa pari kertaa myös muksahdettiin. Onneksi matto on pehmeä ja sisko tsemppaa.

Aika pian alkoi jo sujua. Ja silmiin syttyi osaamisen ilo!

Nyt ollaan jo niin pitkällä, että siirryttiin keskitatamille, ilman nojatuolin antamaa taustatukea. Kato äiti, yhdellä kädellä!