Hellurei pitkästä aikaa! Huhtikuu on ollut puuhakas, kuten kevätkuilla tuppaa olemaan tapana olla. Tässäpä kuvakertomusta viime viikkojen touhuiluista.

1. Tytöt ovat oppineet pukemaan ihan itse! Seikka joka suuresti ilahduttaa emoa, ja tekee lähtemisistä PALJON helpompia kuin ennen!

2. Avalonista on talven mittaan kuoriutunut täysiverinen leikki-ikäinen! Likka puhuu sujuvasti suomea ja englantia, keksii mitä muikeimpia mielikuvitusseikkailuja ja haluaa oppia kaikki pelit mitä pihan lasten näkee leikkivän.Erityisviehtymys tytöllä on pallopeleihin, joiden suhteen hän on kaikkiruokainen: tennispallosta koripalloon kaikki kelpaa, kunhan vain pyörii ja plussaa saa, jos pomppii.

'

3. Kevät alkaa tietysti pihatöillä. Kun äiti lähti pihaa ruokkoamaan, halusi tytär auttaa. No mikäpä siinä: tyttö sai haravan ja äiskä oli henkisesti varautunut minuutin kuluttua poimimaan hylätyn haravan maasta. Vaan tyttöpä haravoi innosta hihkuen kaksi ja puoli tuntia putkeen! Ja vielä puolitoista tuntia seuraavana päivänä... ihan vain silkasta haravoimisen ilosta! Ja jälkikin oli niin siistiä ettei tarvinnut äidinkään kulkea perässä jälkiä korjailemassa. Varsin hyvin nelivuotiaalta! (Vaan mikähän siinä on, että ulkona kyllä siivotaan silmät loistaen, sisällä taas prinsessa ei "jaksa" laittaa edes legoja takaisin laatikkoon, muista leluista puhumattakaan??)

4. Kun piha oli saatu kevätkuntoon, olikin aika aloittaa puutarhakausi. Oi sitä iloa, kun vanhat rakkaat puutarhatuolit löytyivät vajasta ja kannettiin esiin. 

5. Pääsiäinenkin sattui tänä keväänä tulemaan sopvan myöhään. Mikäs sen somempaa kuin päättää puutarhakekkerit suklaamunien syöntiin :)

5. Pääsiäisen kruunasi toivottu vieras: nuorimmaisen kummitäti tuli kaukaa pohjoisesta. Ja kyllä meillä oli hauskaa!

6. Vauvastamme on hurjaa kyytiä kasvamassa kaikkea muuta kuin vauva! Liikkuvuus lisääntyy päivä päivältä; kierimisen lisäksi poikasemme tetsaa nyt ihan oikeaoppisesti mahallaan, ja konttausharjouituksetkin ovat lähteneet tehokkaasti käyntiin. Sanaisessa arkussa pojalla on sanoja peräti viisi, oppimisjärjestyksessä Coral, Äiti, Daddy, lähisukulaisen nimi sekä food. Tärkeitä sanoja kaikki! (Coraliksi poika tituleeraa myös Avalonia, se kai hänestä tarkoittaa samaa kuin sisko.)

7. Vaikka kehitys kehittyy, yksi asia ei muutu: poikasemme taitaa olla taaperona tasan yhtä herttainen Hangonkeksi kuin sylivauvana taannoin! Näin paistaa Naantalinaurinko täällä Oulussa. Tuokoon se keväthymyn teidänkin kasvoillenne, ystävät rakkaat. Heli Laaksosen sanoin: Hymy on pihavalo jost näke onk syrän koton. Ja kuten näkyy: kotona ollaan!