Talvi-iltain hämärissä harvoin tulee tajunneeksi, kuinka huikeasti aivan siinä silmien edessä kehitys kehittyy ja uusien taitojen siemenet salaisesti alkavat itää. Vasta kesän paiskatessa valoisat veräjänsä sepposen selälleen saa omatkin silmänsä apposen auki ja näkee: eivät ne enää olekaan samoja, ne lapset jotka viime kesänä peuhasivat näillä samoilla pihoilla! Viime kesän parhaat leikit ovat mukavia muistoja vain, ja saavat väistyä suurempien seikkailujen tieltä... 

Tämän kesän tärkein juttu on kummallakin tyttärellä sama. Kumpikin vain taaplaa tyylillään... ja tyylissähän typyköillä löytyy! :D

Muitakin uusia juttuja on opittu... niistä tärkeimpänä tämä:

Omilla jaloilla on hyvä seistä, kun Daddyn turvallinen käsi on valmiina tarpeen tullen. Askeleita ei poju vielä edes yritä ottaa itse, ensin otetaan perustekniikka haltuun :)

Syöminenkin sujuu jo huomattavan hyvin, kiitos lisääntyneen purukaluston. "Porahampaat", kuten sisko sanoo,ovat pizzaa syödessä sangen kätevät ja niillä voi myös jyrsiä rikki vaikka mitä!

Niin ja sitten se balalaikka... perheessämme on enää yksi toppapeppu, ja hänkin tekee melkein joka aamu tavarantoimituksen pottaan! (Nukke on rekvisiittaa.)

Tämmöistä siis kuuluu meille tänä suloisena suvena. Kunhan kerkiän, kerron vielä lisää kesämme iloista. Siihen saakka, nauttikaahan kesästä nyt kun semmoisen saimme.