Kuka keksi väittää, että pojat eivät muka pidä kotitöistä? Meidän herra ainakin konttaa paikalle innosta hihkuen, heti kun vain huomaa että äiti ottaa pesurätin käteen. Pojalla on peräti ikioma nimikkosieni, jonka hän osaa jo koluta siivouskaapista esiin.Ja ei muuta kun siivoomaan!

Mä ikkunoita putsailen... näin mallikkaasti puhdistuvat ikkunat Kummitädin tulemaksi. Sisko hei, viittiks vähän jeesata? Tää hillotahra on aika pinttynyt. Ja siskohan onneksi viitsii.

Muutakin on putsattava. Isosiskoista nuorempi näyttää mallia, hän kun on hommassa jo vanha tekijä...

... ja tietää hyvin, mistä kaikkialta on harjattava että saadaan hammaspeikot kuriin: Hei veikka, täältä myös!

Puhtailla hampailla on helppo hymyillä! Poika on ilmiselvästi ylpeä siitä, että osasi ihan itte.

Kauan ei kämppä kylläkään siistinä pysynyt, etenkin kun illalla pidettiin lettukestit. Onneksi Kummitäti ei hillotahroja hätkähtänyt, vaan keskittyi olennaiseen eli Herra Päivänsäteeseen...

... unohtamatta silti talon toisiakaan silkohapsia. Tässä syntyy keijutaideteoksia :)

Samaan aikaan toisaalla tutkittiin tuliaisia.... ja perusteellisesti tutkittiinkin! (Osa tuliaisista on tyttärellä päässä.)

Muhkea KIITOS vielä kerran Kummitädille! Toivottavasti pian taas nähdään.  ♥  

P.S: Paljon Rakkaita Terkkuja myös niille Kummitädeille ja -Sedille, joita emme olosuhteista johtuen vähään aikaan ole päässeet livenä näkemään. Poissa silmistä EI ole poissa sydämestä!  ♥  ♥ ♥  ♥