Kas niin, nyt on tämä kaunis syyskuu eletty ja siihen onkin mahtunut paljon. Kuukauden kruunasi viimeisen viikon synttärihumu, kun tyttäristä nuorempi saapui kypsään kolmen vuoden ikään. Ja kyllä sitä juhlittiinkin, peräti kaksien kekkereiden voimin! Jo keskiviikkona oli kutsuttu tärkeitä aikuisia kahvikesteille, jonne itse saavuimme nuotiontuoksuisina suoraan puolukkametsästä. Ei muuta kuin kumpparit "pankolle" kuivumaan ja kakkua koristamaan. Onneksi siihen hommaan on äiteellä aina apulaisia tarjolla! ;D

Ja minä kun luulin, että tytöt metsässä söivät niin paljon makkaraa ettei heidän mahoihinsa mahtuisi enää edes yhtä hernettä! Eikä herneitä kyllä mahtunutkaan, mutta suklaakastike olikin asia erikseen. ;D

Työ tehty on ja tekijöitään kiittää. Kyllä kehdataan sanoa, että me on tämä tehty!

Lahjojen avaus se vasta jännää onkin! Sehän käy neidiltä jo näppärästi, kolmen vuoden kokemuksella.

Ja oo mitä aarteita paketeista löytyikään! Ensin käydään kalassa ja sitten mennään linnan juhliin.

Koska lahjan antanut ystävä oli kaukaa viisas, prinsessaihanuus oli juuri niin sopivan väljä että mahtui lainaan myös isommalle. Tähkäpäätä leikkiessä viihdyttiin nukkumaanmenoon asti.

Eikä jäänyt kuopuskaan näppejään nuolemaan... vaikka taisi kyllä niitäkin nuolla, kun kakku oli niiin makeaa ettei murukaan saanut mennä hukkaan!

Sunnuntaiset lastenjuhlat ovatkin sitten luku sinänsä, ja niistä kuulette ensi kerralla. Kaunista lokakuun alkua kaikille! Toivottavasti päivä paistaa teillekin yhtä kauniisti kuin Oulussa tänään.