Marraskuussa ei meillä tervettä päivää nähty. Kuukauden sairaussaldo perheessämme oli tämännäköinen: kaksi korvatulehdusta, yksi kurkunpääntulehdus, kaksi keuhkokuumetta ja viisi pahaa yskää. Esikoisen keuhkokuumetta hoidimme vuorokauden verran sairaalan osastolla asti... oli se sydäntäsärkevää nähdä kun pieni peppuroi 41 asteen kuumeessa kanyyli kädessä... onneksi tyttö toipui ihan ihmeen nopeasti ja on nyt päässyt nauttimaan ensilumesta ja lumiukkojen rakentelusta.

Sairastelusta huolimatta arkemme on ollut aika leppoisaa ja hyvää. (Äidin univelkakirja kyllä hirvittää, mutta onneksi lasten ilo antaa voimaa.) Hyvänä puolena sisällä kyhjöttämisessä on se, että kaikki joulukortit on jo askarreltu, ja pipareitakin leivottu peltitolkulla! Se onkin käynyt todella vauhdikkaasti, kun Jouluäitimuorilla on nykyään peräti kolme pikku apulaista...

Saisko vielä vähän lisää sitä piparitaikinaa? Suupielet paljastavat, mihin enin osa taikinasta on mennyt...

... mutta jäi sitä sentään sen verran, että saimme pellin uuniin. Poika keksi ihan oman herkun: piparisuklaa! Äiti ei halunnut maistiaista, mutta pojasta taisi olla hyvää.

Ai niin, uutisiakin on: Ryan kävelee nyt ihan itse! On se vaan veikeä näky, kun toinen vaappuu tomerasti ympäri taloa. Kuviakin laitan kun kerkiän. Nyt vain tulin pikaisesti kertomaan että täällä ollaan yhä, ja toivottamaan onnellista itsenäisyyspäivän iltaa. Nyt kasaannumme sohvalle ihailemaan iltapukuja. Se on moro, sanovat piparkakku-ukko ja sen poro!