Hellurei ja hempeät tunteet! Joulutunnelmaa pukkaa kaikista ilmansuunnista. Mutta ennen kuin unohtuu, poikkeanpa tavoistani ja pistän tähän alkuun pienen "mainoskatkon" hyvän asian puolesta: olen tänä syksynä taas löytänyt sisäisen järjestöjyräni ja palannut vanhan lempiharrastukseni, maailmanparantelun pariin. Samanhenkistä seuraa olen saanut Sharewoodista, ja... ai mistä juupelin Sharewoodista?  Tässäpä tiivistelmää pähkinänkuoreen tungettuna:

Sharewood on uusi kotimainen sosiaalinen media, jota "hyväntekeväisyyden Facebookiksikin" on tituleerattu. Ideana on, että käyttäjät itse saavat päättää, mille järjestölle sponsorit rahavirtansa vuodattavat. Joka päivä voi mainosta klikkaamalla luoda 5 sentin lahjoituksen haluamalleen järjestölle (joita riittää SPR:stä Luontoliittoon ja Syöpäsäätiöstä Planiin). Lisäksi jouluun asti voi päivittäin äänestämällä vaikuttaa 4000 euron joulurahapotin jakamisesta järjestöjen kesken. Kaikki jäsenet osallistuvat myös automaattisesti arvontoihin, ja elämyspisteitä keräämällä voi "ostaa" lisää arpoja. Keskusteluryhmiäkin piisaa laidasta laitaan. Itse olen ihan koukussa, käyn siellä päivittäin ja jään aina suustani kiinni.

No niin, ja näin pitkälle päästyäni lienee aika tunnustaa, että onhan minulla oma lehmäkin ojassa tässä asiassa: parhaillaan on käynnissä skaba, jossa kolme eniten uusia jäseniä värvännyttä saa hotellilahjakortin Radisson-hotelliin. Ja minä taistelen parhaillaan kolmossijasta! Tiukkaa on, ja aikaa enää vuoden loppuun. Olisi ihanaa voittaa lahjakortti, meidän tuloilla ei hotelleissa yövytä ja miehen kanssa emme ole käyneet kahdestaan huoltoaseman kuppilaa kauempana sen jälkeen kun esikoinen syntyi. Siis jos viitsitte auttaa naista mäessä, ei muuta kuin klik ja jäseneksi! Rekisteröityminen ei maksa mitään, niin kuin ei Sharewoodin käyttökään. Voin lämpimästi suositella! Toivottavasti nähdään siellä.

Ja sitten takaisin pääasiaan eli pirpanoihin. Joulu tulla jollottaa, ja ensimmäisen joululahjankin tonttu toi tullessaan.

Vaunut ja onnellinen omistaja. Isosisko ja "kunniakummiserkku" toimivat cheerleadereinä, kun Avalon vie rakkaan nukkensa koeajolle. Ja ihmeen reilusti (=vain pienen painostuksen jälkeen) neito antoi sisarustekin kokeilla uutta ajokkiaan. Ryankin nautti silminnähden, kun sai kerrankin olla kärryjen kuskina eikä aina vain matkustajana :)

Nuorisoseuran joulujuhlassa nähtiin näin kauniita tanssityttöjä. Meidän plikka on toinen vasemmalta. Äiti osallistui hameen tekoon vain napinompelun verran, meille kun ei ole vielä ompelukonetta siunaantunut. Suurkiitos siis Vilikkaan talkoohengelle, että saatiin tyttärelle juhlapuku siinä missä muillekin.

Tämä tonttu ei tohtinut estradille asti, mutta sujuihan se Tipetipetiptap katsomon laidassakin. Pikkuveljen esiintymisestä en saanut kuvaa, koska itse olin lavalla jammailemassa hänen kanssaan.

Kotona jatkoimme joulutunnelmissa ja leivoimme pellillisien piparkaakkuja. On taikina hyvää, kun jäisenä syö.  Vielä huomenna on tarkoitus talkoilla pipareita ystäville asti - ja joulukuusenkoristeiksi, jos äiti on tarpeeksi nopea ja ehtii jemmata osan tarpeeksi pätevään piiloon. Wish me luck! (And merry christmas, too! :D)