VUOSIMEEMI 

1. Mitä sellaista teit vuonna 2009, mitä et ollut tehnyt aikaisemmin?

Käytin mankelia, ompelin verhot, porasin reiän porakoneella (nimim. Uusavutonko? En ainakaan enää!)

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? Aitko tehdä uusia lupauksia vuodelle 2010?

Kun ees muistais, mitä kaikkea tuli viime vuonna luvattua... ;-D Tänä vuonna en lupaa yhtään mitään! Päinvastoin: vaadin itseltäni vähemmän. Hitaammin, matalammalle, leppoisammin. Mukana menossa kulkekoon myös muumimamman motto: "kaikki hauska on hyväksi vatsalle". (Nyt varsinkin, kun siellä on Joku.)

3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2009?

Adopotoimani ”pikkusisko”.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei onneksi.

5. Missä maissa kävit? Missä matkustit?

En tainnut käydä edes Norjassa. Enkä matkustanut mihinkään, paitsi mummolareissut uutenavuonna ja pääsiäisenä sekä muuttomatka Ouluun.

6. Mitä sellaista haluat vuonna 2010, jota et saanut tai kokenut vuonna 2009?

Uida meressä, käydä hiihtämässä, paistaa makkaraa nuotiolla, poimia puolukoita. Ja vois kai sitä jossakin piipahtaakin ystäviä halimassa - Kokkolassa vaikka, ja / tai Torniossa.

7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2009 jäivät mieleen?

18.06.2009 (Iines syntyi.)

8. Mikä oli vuoden suurin saavutuksesi?

Paha sai palkkansa ja maailma pelastui :-D

9. Mikä oli vuoden suurin epäonnistuminen?

Se kun tuttipullo suli kattilaan.

10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?

Vain heikotuksesta ja ”aamustailtaanpahoinvoinnista”.

11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?

Dorothy. (Pukin tuoma kotiapulainen... mitä nauratte? Toki rakas rautarouvamme ansaitsee ikioman nimen! Nytkin se kyökissä tiskaa kun minä notkun netissä.)

12. Kenen käytös tai toiminta ansaitsee kehuja?

Coralin. Tänäänkin kun Avalonia itketti, Coral kipaisi leluloodalle ja toi tytölle parhaat lelunsa :-)

13. Kenen käytös tai toiminta teki sinut masentuneeksi?

Masentuneeksi? Ei kenenkään. Mutta sen tiskikoneäijän ylimielisyys pisti kyllä vihaksi. (Ilman miestä emme omistaisi Dorothya... onneksi toinen meistä piti järjen kädessä!) 

14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?

Hyvään tarkoitukseen :-)

15. Mistä olit innoissasi?

Uudesta kodistamme! Vauvauutisesta!!

16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2009?

Twinkle twinkle little star.

17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt…

a) onnellisempi vai surullisempi

Onnellisempi.

b) lihavampi vai laihempi

+ 5 kiloa ja vauva masussa J

c) rikkaampi vai köyhempi

Enpä juuri kumpaakaan, tosin elintaso on muutaman isomman sjoituksen myötä kohentunut kummasti.

18. Miten vietät tai vietit joulun?

Onnellisesti: kotona perheen parissa.

19. Rakastuitko vuonna 2009?

Omaani pari kertaa uudestaan :-)

20. Montako yhden illan juttua sinulla oli?

Ei yhtään. (Yksi 365 illan juttu on mielestäni ihan tarpeeksi yhdelle vuodelle :-D)

21. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?

Ei mikään. (En katso tv:tä, kun sitä ei meillä ole. Lempiradiokanavani sen sijaan on NRK P1.)

22. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?

En.

23. Paras lukemasi kirja/sarjakuva vuonna 2009?

Tove Janssonin Muumipeikko ja Kultainen Häntä.

24. Vuoden paras musiikkilöytösi?

Jouluradio.

25. Mitä halusit ja sait?

Halusin tulla raskaaksi. Ja tulin.

26. Mitä halusit mutta et saanut?

Käydä lastenelokuvafestareilla. (Olivat täällä Oulussa... niin lähellä mutta silti niin kaukana! Ainut kerta kun harmitti, että iltaisin ei bussit kulje.)

27. Suosikkielokuvasi vuonna 2009?

Tuulen Laakson Nausicaä. Ihana, viisas animaatio jonka päähenkilö kolahti ja kovaa.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi? Paljonko täytit?

Syntymäpäivänäni juhlin tyttären synttäreitä :-D Omaan tiimalasiin taisi tulla... ööh... (*raivopäistä* räknäämistä..*) 34?

29. Mitkä asiat pitivät sinut järjissäsi?

Mies ja tyttäret.

30. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?

Barack Obamasta.

31. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?

Öh? Ai niin, kotihoidontuen Oulu-lisän leikkaaminen.

32. Ketä kaipasit?

Mummilaakson väkeä ja Isä Constantinea.

33. Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?

Irja L.

34. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2009?

”Älä viipyen menneen rauniolla nykyhetkeä häädä… suo jääneen jäädä”… og samma på engelsk: ”never let your past ruin your present”.

Onnellista uutta vuotta kaikille! Olkaa avoimia elämälle, antakaa sen yllättää. Ja ennenkaikkea: älkää murehtiko. Tämänpäivän voitetut ovat huomispäivän voittajia / ja "ei koskaan" on vielä tänään. (Bertolt Brecht)

Onnimannissa kerrottiin seminaarista, jonka aiheena oli Metamorfiset tilat lastenkulttuurissa. Oi jospa oisin saanut olla mukana!! Metamorfooseja nimittäin riittää tässäkin talossa, näistä nuorista emännistä on näet moneksi. Tohtorinna Jekyllit ja neiti Hydet ovat meillä arkipäivää, ja siitähän se kaikki vasta alkaa...

Mörkö se lähti piiriin, tinttantanttan tallallei... (Mutta mitähän se mörkö tahtoo...?)

...Mörkö se tahtoo KEKSIN! ...tinttantanttantallalllei... (eikä oikeutta maassa saa, jos itse sit' ei hanki!)

Tässä maailmankuulu kotiäiti ostoksilla. Laatutietoinen, minä olen laatutietoinen ja vauvakin sen huomaa...

Jos talossa ei ole koiranpentua, ei siellä myöskään ole talouspaperisilppuria... niinhän te luulitte! HAH!

Vaan kun hätä on suurin, on hellapoliisi lähellä: kuulkaas nyt hyvä neiti, tuo on vastoin järjestyssääntöjä. (Ilmeisesti isosisko on sitä mieltä, että sotkeminen kuuluu hänen vastuualueelleen... :-D)

En ole vielä päättänyt, minkä alan julkkiseksi alkaisin: aitajuoksijaksi vai maailmanluokan pianistiksi. Miten olisi molemmat? (Onhan sitä hullumpaakin, laulavia mäkihyppääjiäkin tulee heti mieleen peräti kaksi ihan ilman miettimisaikaa.)

Ja miksi suotta rajoittua muodonmuutoksissaan ihmiskuntaan? Pienet sammakot, pienet sammakot ne lystikkäitä on... ja niin taitavat olla myös meidän vekarat. Nicht wahr?

Pakko rakastaa Tapaninpäivää! Ensinnäkin: ei tarvitse kokata, kun jääkaappi on niin täynnä ruokaa että hyvä kun uksen saa sulki. Ei myöskään vielä sovi siivota, onhan oikeastaan juhlapyhä myös tänään. Ei siis tarvitse tehdä yhtään mitään! Senkun vain mähöää sohvalla ja katselee kun lapset leikkivät silmät tuikkien lahjaleluillaan... Oi jospa ihmisellä ois Tapani ainainen!

Lapsilla on ihmeellinen kyky olla täysin toimintakykyisiä heti herättyään... katsokaa nyt tätäkin: hädin tuskin heränneiden kirjoissa, ja jo action mielessä! Ja tietäähän sen, minne mielensä tekevi...

...kunnepa muualle kuin metelinpitoon! Aikainen lintu pitäköön matonsa, aikainen Avalon haluaa PIANON! (Onhan se luksusta, kun sisar vielä katselee kauneusunia eikä ole omimassa parempaa jakkaraa.)

Ihmeen rauhassa sai Avalon musisoida Coralinkin saavuttua. Vaikka liekö tuo ihmekään, olihan pukki tuonut vaikka mitä muutakin mukavaa. Palapelikirjakin piti ehdottomasti koepurkaa...

... ja taiteilijatarvikkeet koeajaa! Runsaudenpula meinasi yllättää, kun ei osannut päättää mitä kokeilisi ensin...

...vaan eipä hätää, ainahan voi soveltaa sekatekniikkaa! Värillä ei ole väliä, tuumaa taiteentekijä - kunhan sitä on P-A-L-J-O-N!

Sekatekniikasta puheenollen: tiesittekö että muovailuvahaakin voi koristemaalata? Äidin brownies antaa virtaa patteriin ja luovuus kumpuaa ihan omasta sisimmästä.

Siskokin tankkasi. Ite!

Ihan ite! On bataatti hyvää, kun haarukalla syö... Syöttötuolikin alkaa olla neidin mielestä ihan turha kapistus. Vietäköön se varastoon vauvaa odottamaan - I do it my way!

 Tehtiin meillä eilettäin toki muutakin kuin musisoitiin - syötiin esimerkiksi! Kaksikulttuurisen kotipesämme tradition mukaisesti aattona oli kinkkua härpäkkeineen, joulupäivänä kalkkunapaisti. Ja tarjoilija oli mitä viehkein...

Äiti, tuu jo syömään sieltä kameran takaa ennen ku tää jäähtyy! Eikö sana kuulu??

Palvelu olikin paras mahdollinen: tarjoilu ulottui suoraan suuhun! :-D

"Mustat mansikat" olivat emännän erikoisuus, jotka jaettiin huolellisesti tasan! (Coralin laskuoppi: uno -- dos -- kolme -- quattro -- five -- six -- seven --eight --five! Ja tämä ei ole mikään vitsi, vaan suora sitaatti tyttäreltä!)

Jopa joutui jouluaamu kristikunnalle –tuoden muassaan yllätyksiä, joista onpi ilo saatu koko perheelle! Kun kullannuput kotiutuivat Höyhensaarilta, heitä odottivat kuusen alla aarteet jos jonkinlaiset... Löytöretket lahjapinoon kirvoittivat ilmoille ooh-äännähdyksen jos toisenkin...

...mutta yksi oli sentään ylitse muiden! Kosketin soitinta... kosketinsoitinta!

Fiksu vekotin tuli nopeasti tutuksi, kun Daddy vähän opasti...

..ja pian oli tiernatyttöesitys täydessä vauhdissa! Maan pääl-läää mee-tee-lin al-la...

...se kansa, kansa soitti! Koska vanha valkoparta oli ajatellut kaikkea ja tuonut myös kitaran, saatiin aikaan oikea big band-kokoonpano...

...josta tosin aikuiset pikapuoliin pullautettiin pellolle: hus isä mettään, tää on meidän!

Sitten olikin Coralin vuoro siirtää tietotaitoa nuoremmilleen: kato sisko, tässä on C...

Okei, onks valmista? Yy---kaa...yy-kaa-koo...

---ja kunnian kruunulle veisattiin... tai terveille luoduille laulettiin... tai ---

Ja me toivotamm'... ja me toivotamm'... ONNELLISTA JA HYVÄÄ JOULUA!!!

 Aattoilta pitkä on. Ja se on hyvä se: sitä enemmän ehtii pitää hauskaa. Ja kyllä me pidimmekin. Kas näin:

Ensin tietysti ulkoiltiin. Ilmeestä huokunee, että pulkkamäessä oli kivaa!

Sitten syötiin. Ja hyvin syötiinkin! Rosolli oli taaperon mielestä niin mahtava makuelämys, että sitä oli ilman muuta opittava syömään ihan itse. Äiti ei saanut auttaa kuin taustatukena. Kyllä jämpti on näin!

Ruoan jälkeen oli ohjelmassa vapaata leikkiä. Piilosillaolo on aina kivaa, nyt varsinkin kun mööpelit on kuusen tieltä uudelleenorganisoitu. Ja kaikki näyttää jälleen uudelta!

Lahjasäkkikin löydettiin. Pääpotin pukki tosin säästi jouluaamuun, mutta jotain kivaa oli jokaiselle aattoillankin iloksi. Lahjojen availu on aina yhtä jännittävää! Jokainen paketti tutkittiin huolellisesti…

…ja voi sitä riemua! (Tämä lahja oli Avalonille erityisen mieleinen, hän kun on viime aikoina ollut sangen tietoinen siitä että Eräällä on ikioma reppu, ja Eräällä Toisella ei!)

Tässä kohtaa äitiä aina itkettää:  kohta se menee jo kouluun…

…mutta on onneksi kuitenkin äidin pikkuinen vähän aikaa vielä! Hyvää joulua, pienokainen. MMOISKU!

Jiphei, joutuihan se joulu kun tarpeeksi toivoi ja odotti! Vaikka jouluaatto ei meidän perheessä olekaan ihan yhtä sakea pyhä kuin useimmissa suomalaistuvissa (esim. oiva ukki vierailee vasta yön pimeydessä), kyllä meilläkin juhlittiin jo tänään. Ja kuusen koristimme itse asiassa jo eilen. Kävipä kätevästi kun oli kaksi tomeraa tonttua apuna! :-D

Kuusenkoristus jos mikä on hauskaa (ja luovaa!) puuhaa. Tytär teki oikean enkelparven, tykkäsi vissiin että kimpassa on kivempaa :-D

O Tannenbaum, O Tannenbaum,  wie treu sind Deine Blätter...!

Avalonkin auttaa levittämään joulutunnelmaa (lue:koristeita) ympäri taloa. Vaan on hauska sentään!

Kyllä kehtaa sanoa, että me on tämä tehty! Omien kätösten jälkeä on sentään soma ihailla... ikke sant?

Jo pipolakki ja punatakki on juhlakuntoon laitettu... Tervetuloa, Joulu!

IHAN IHANAA JOULUA KAIKILLE!

Renkli rüyalar, sanoo turkkilainen nukkumaan mennessään - siis toivottaa unia, ja millaisia: ei kauniita, ei edes makoisia, vaan värikkäitä! Tänä yönä meillä arvatenkin nähdään turkkilaisia unia - kun meinaan meidän plikka taiteilee, niin siinä on värikylpyä kylläkseen...

Nää menis niinku tänne... ja kysyis tolta, haluuks se tulla mukaan...

Vapiskaa, värit! Hetkenne on koittanut, sillä... taiteilija... on... irti!!

(MOT: Body painting on taas IN!)

Ja riittihän sitä maalia vähän paperillekin asti, vaikkei hetkittäin siltä vaikuttanutkaan... tällaista taidetta syntyi tällä kertaa. Enjoy!!!

 Joulu ovella kolkuttaa - ja valmiskin olla pitäisi. Kiirusta on pitänyt ja tomerasti olemme jouluaskareita toimitelleet, koko perheen tiimityönä totta kai! Moni tärkeä työ onkin jo tekijäänsä kiittänyt - muun muassa nämä:

Piparien maisto. Asiantuntijan arvosana: Laudatur!

Joulushoppailu. Kai tie oli pienelle pitkä, oli kosteat kiharat.. onneksi osui oiva kahvila matkan varrelle. Jäätelön jälkeen maistui taas myös meno!

Tonttulakkien esiinotto. Daddy, tää on sulle!

Kurkistelu. Tonttu Avalon on salainen...

...ja pukin hilpein alainen! Joulutunnelman luomiseen tarvitaan toki myös aimo annos kikatusta...

...lahjapiilojen metsästystä (äiti näkyi tunkevan jotain tänne yläkaappiin)...

...ja tietysti jouluvalojen viritystä. Kyllä Isi nyt ilahtuu!

Mission completed! Täältä tullaan, joulu! Meitsi on valmis - oletko sinä???

Minä olen niitä hulluja, jotka välttämättä haluavat itse veivata piparinsa, liedellä porisevasta siirappikattilasta lähtien. Tänä vuonna tähän iloon tuli kaksinkertaistus, olihan mukana ensimmäistä kertaa myös Joulumuorin Pikku Apulainen. Siirapit sentään keittelin kaikessa rauhassa lasten pienoisten nukkuessa, mutta varsinaisena leivontapäivänä olivat Äiti ja Tytär valmiina kuin partiotontut.... ja kuinkas sitten kävikään?...

Alku aina kankeaa. Tytärtäkin ensin ihmetytti: tästä muovailuvahastako pitäisi loihtia mureita tuoksuvia piparkakkuja? Ja mitäs nämä hopeiset härpättimet ovat olevinaan? 

Vaan äkkiäkös likka kärryille kipusi, kun äiti näytti mallia. Tässä syntyy Coralin henkilöhistorian ensimmäinen piparkakkumuumi. Onneksi olkoon!

Ja sittenhän se sujui jo kuin Wienin kongressi. Jauhoja pitää olla tarpeeksi leivontapöydällä...

...ja kyllä niitä olikin! (Eikä vain leivontapöydällä.)

Tulostakin syntyi. Tosin joka toiselta piparimuumilta mystisesti katosi päitä ja muita ruumiinosia matkalla uunipellille... mutta sehän siinä piparinteossa parasta liekin!

Sitten päästiinkin jo sille tasolle, että sai heittäytyä taiteelliseksi: tekiskö ison vai pienen tähden, vaiko sittenkin Smirren ja muutaman tähdenlennon?

Vaa-aaain valkee-aaa-taaa jouu-luuu-aaaa... (Onneksi äidillä on vielä joulusiivous tekemättä!)