Nyt kun en sattuneesta syystä voi enää kuunnella lempiradiokanavaani (NRK P1), olen kohdannut Kriisin. Poukkoilen kanavalta toiselle kuin poronvasa valtatiellä, löytämättä lepoa ja rauhaa… Yksi kanava on liian kuiva, toinen liian kyyninen, kolmannelta tulee ihan liikaa inhokkimusaa. Sitä paitsi sieluni järkkyy: yhtenäkin aamutuimana radionroikale suisti minut tasapainosta kappaleella, joka joskus maailmassa oli sävelestä päätellen ollut vanha kunnon Puuvillapellot , mutta joka jossain käsittämättömässä metamorfoosissa oli murjottu muotoon "Kutsuu Pohjanmaaaaaa"! Anteeksi nyt vain kyseisen käännösväännöksen tekijät, mutta jotkin asiat ovat minulle Pyhiä.  Mikä siinä onkin, että juuri ne asiat ovat altteinta riistaa henkisen väkivallan tekijöille…?

Saman päivän iltana tapahtui muutakin, joka räjäytti tajuntani auki kuin mainoksen tahranpoistoaine… Huomasin, että hiukseni ovat täynnä ruokaa! Eikä siinä vielä kaikki: olin itse huolella hieronut sitä niihin. Päänpesuaineessa oli näet suklaata ja vaniljaa, hoitokräämissä persikkaa ja mandariinia. Lisäksi pesin käteni maidolla ja hunajalla...

Siis herranterttu! Joka shampoossa ja pesuaineessa tuntuu olevan nykyään elintarvikkeita! Eikä edes ihan mitä tahansa b-luokan makkaraa, vaan kaikkea sellaista mitä ennen vanhaan syötiin vain sunnuntaisin, jos edes silloin. En edes muista, koska viimeksi söin persikoita, mutta hiukseni siis nauttivat niitä iltapalaksi tämän tästä. Harmi, että hiuksissa ei ole makunystyröitä. Onhan se nyt sentään omituista, että kehoni ulkopuoli on paremmin ravittu kuin sisäpuoli... hiukseni saavat parempaa ruokaa kuin minä, eivätkä edes osaa röyhtäistä makiasti päälle!