Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


maanantai, 2. huhtikuu 2012

Huhtikuun noitia :)

 Hihhei ja hellurei! Kevät on tullut ja sen myötä trullit, joita männä sunnuntaina lähti parveilemaan myös meiltä. Mutta enpä pilaa tunnelmaa turhilla lätinöillä, vaan päästän kuvat puhumaan puolestaan...

 

(Tässä välissä pidettiin ruokatauko, ja totta kai Coral tahtoi vaihtaa kuteet uusimman noitamuodin mukaisiksi :D)

Väsynyt mutta onnellinen. Kyllä meillä oli hauskaa!

VÄRIKÄSTÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE! Syökää suklaata, nauttikaa narsisseista, halikaa! Näin lupaamme tehdä mekin.

maanantai, 2. tammikuu 2012

Lasten juhla werraton, osa 2: A Merry Little Christmas

Koska perheellämme on kaksi kulttuuria, on meillä myös kaksi joulua. Aatto on melkein kuin muillakin suomalaisilla, rosolli maistuu ja kinkku myös. Mutta jouluyön hämärissä, kuusenkynttiläin valossa, joulumme loikkaa rapakon taakse ja niinpä lapset herätessään näkevät joulupukin salaisesti käyneen. Kunhan kaikki aikuiset ovat saaneet silmänsä auki ja kahvia kiduksiin, on aika alkaa tutkia, mitä hauskaa oiva ukkeli on tuonut. Näitä kuvia on turha selittää, meistä jokainen kai tietää tunteen... lasten jouluilo on onneksi kaikkialla sama!

Lahjoista parhaasta en ehtinyt ottamaan kuvaa, sillä keskityin pitämään tyttäriä pystyssä niiden päällä. Nyt esikoinen hiihtää jo kuin vanha tekijä, ja kuopuskin on pääsemässä vikkelästi jyvälle. Luistimetkin odottavat kaapissa, että saavat urheilukentän jäädytettyä. Uusi vuotemme on siis onnellinen heti alusta lähtien. Toivottavasti Sinulla, joka tätä luet, on vuosi alkanut yhtä ihanasti! 

 

tiistai, 27. joulukuu 2011

Lasten juhla werraton, osa 1: Odottavan aika on hauska!

No tulihan se joulu, kun oikein jaksoi odottaa! Lasten ja aikuistenkin iloksi. Odottamista meillä piisasikin enemmän kuin suomalaisperheessä keskimäärin, oiva ukki kun saapui vasta jouluyönä ja jätti jouluaamuksi lahjat kuusen juureen. Miten kummassa mukulat siis selvisivät pitkän pitkästä jouluaatosta? Helposti hymyillen! Ja paino sanassa hymy...

Aatto alkoi perinteiseen tapaan riisipuuron parissa. Taisi ollakin hyvää, kun edes kuopus ei malttanut koristella seiniä puurotahratekniikalla. Se jos mikä on korkean luokan kohteliaisuus!

Nukkevauvakin sai perheemme perinteeseen kuuluen tonttupuvun päälle, ja pääsi mukaan jouluaamun tuoksuja tutkailemaan. Tyttöjä kiinnosti hyasintti, Ryania kiehtoi lähinnä kanelin tuoksu :D

Ensin työ, sitten huvi. Tosin tyttärillä on kyky yhdistää edellämainitut ja tehdä siivouskin omalla omituisella tavallaan! Eipä äiti ollut tajunnutkaan, että keppihevosenkin harjalla voi harjata pölypallot maton alle piiloon :D

Vuoden komerossa olleet joulukoristeet ovat  lapsille kuin uusia jälleen. Laatikollinen glitteriä on joululahja jo sinänsä. Kato sisko, tää on ihana!... ja tää ja nää! Hei äiti, saako tän syödä?

Sitten päästiin tositoimiin. Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...

...namusia ripustettu onpi kuusen oksilla.

Kun kuusen pienet kynttiläiset valaisivat kauniisti, oli hyvä hetki pistää jalalla koreasti. Joululaulut kirkkaat soi, lasten piiri karkeloi.

Vaikka pukki saapuikin vasta yöllä, oli tonttu luvannut nakata yhden lahjan jokaiselle jo aattoiltana. Sitä odotellessa herkuteltiin, milläs muulla kuin suklailla ja mandariineilla. (Joulun ihmeistä suurin onkin se, että silloin edes herkuista ei tule riitaa!)

Tontun tuoman lahjapussin löydyttyä otti Isosisko ohjat käsiinsä. Likka nautti silminnähden siitä, että tänä jouluna hän osasi jo itse lukea, kenelle mikäkin paketti omistettu oli! 

i

Oi armas auvojen ilta, oi joulun aatto ja yö / kun loistaa tähtien silta ja lapsoset leikkiä lyö!

 Toivottavasti teillä ihan kaikilla oli yhtä ihana jouluaatto kuin meillä. Joulupäivänä meillä vasta lystiä olikin... mutta siitä kuulette ensi kerralla. Jouluhaleja ja suklaasuukkoja jokaiselle! Nyt on riemun raikkaihin aika!!

maanantai, 19. joulukuu 2011

Minä, Radisson ja Sharewoodin iloiset veikot

Hellurei ja hempeät tunteet! Joulutunnelmaa pukkaa kaikista ilmansuunnista. Mutta ennen kuin unohtuu, poikkeanpa tavoistani ja pistän tähän alkuun pienen "mainoskatkon" hyvän asian puolesta: olen tänä syksynä taas löytänyt sisäisen järjestöjyräni ja palannut vanhan lempiharrastukseni, maailmanparantelun pariin. Samanhenkistä seuraa olen saanut Sharewoodista, ja... ai mistä juupelin Sharewoodista?  Tässäpä tiivistelmää pähkinänkuoreen tungettuna:

Sharewood on uusi kotimainen sosiaalinen media, jota "hyväntekeväisyyden Facebookiksikin" on tituleerattu. Ideana on, että käyttäjät itse saavat päättää, mille järjestölle sponsorit rahavirtansa vuodattavat. Joka päivä voi mainosta klikkaamalla luoda 5 sentin lahjoituksen haluamalleen järjestölle (joita riittää SPR:stä Luontoliittoon ja Syöpäsäätiöstä Planiin). Lisäksi jouluun asti voi päivittäin äänestämällä vaikuttaa 4000 euron joulurahapotin jakamisesta järjestöjen kesken. Kaikki jäsenet osallistuvat myös automaattisesti arvontoihin, ja elämyspisteitä keräämällä voi "ostaa" lisää arpoja. Keskusteluryhmiäkin piisaa laidasta laitaan. Itse olen ihan koukussa, käyn siellä päivittäin ja jään aina suustani kiinni.

No niin, ja näin pitkälle päästyäni lienee aika tunnustaa, että onhan minulla oma lehmäkin ojassa tässä asiassa: parhaillaan on käynnissä skaba, jossa kolme eniten uusia jäseniä värvännyttä saa hotellilahjakortin Radisson-hotelliin. Ja minä taistelen parhaillaan kolmossijasta! Tiukkaa on, ja aikaa enää vuoden loppuun. Olisi ihanaa voittaa lahjakortti, meidän tuloilla ei hotelleissa yövytä ja miehen kanssa emme ole käyneet kahdestaan huoltoaseman kuppilaa kauempana sen jälkeen kun esikoinen syntyi. Siis jos viitsitte auttaa naista mäessä, ei muuta kuin klik ja jäseneksi! Rekisteröityminen ei maksa mitään, niin kuin ei Sharewoodin käyttökään. Voin lämpimästi suositella! Toivottavasti nähdään siellä.

Ja sitten takaisin pääasiaan eli pirpanoihin. Joulu tulla jollottaa, ja ensimmäisen joululahjankin tonttu toi tullessaan.

Vaunut ja onnellinen omistaja. Isosisko ja "kunniakummiserkku" toimivat cheerleadereinä, kun Avalon vie rakkaan nukkensa koeajolle. Ja ihmeen reilusti (=vain pienen painostuksen jälkeen) neito antoi sisarustekin kokeilla uutta ajokkiaan. Ryankin nautti silminnähden, kun sai kerrankin olla kärryjen kuskina eikä aina vain matkustajana :)

Nuorisoseuran joulujuhlassa nähtiin näin kauniita tanssityttöjä. Meidän plikka on toinen vasemmalta. Äiti osallistui hameen tekoon vain napinompelun verran, meille kun ei ole vielä ompelukonetta siunaantunut. Suurkiitos siis Vilikkaan talkoohengelle, että saatiin tyttärelle juhlapuku siinä missä muillekin.

Tämä tonttu ei tohtinut estradille asti, mutta sujuihan se Tipetipetiptap katsomon laidassakin. Pikkuveljen esiintymisestä en saanut kuvaa, koska itse olin lavalla jammailemassa hänen kanssaan.

Kotona jatkoimme joulutunnelmissa ja leivoimme pellillisien piparkaakkuja. On taikina hyvää, kun jäisenä syö.  Vielä huomenna on tarkoitus talkoilla pipareita ystäville asti - ja joulukuusenkoristeiksi, jos äiti on tarpeeksi nopea ja ehtii jemmata osan tarpeeksi pätevään piiloon. Wish me luck! (And merry christmas, too! :D)

lauantai, 10. joulukuu 2011

Yksi Ruusu on kasvanut

Kuukausitolkulla olen joka päivä saanut vastata samaan kysymykseen: "äiti, joko huomenna on mun synttärit?" Ja toissapäivänä saatoin vihdoin vastata: ON. (Tai oikeastaan tänäänhän se on, mutta logistiikkasyistä kekkerit pidettiin jo eilen.) Juhlan teemaa ei tarvinnut kauan miettiä, kun juhlittavana on viisivuotias tyttö...

Jos hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin nämä pirskeet olivat puolimatkan krouvissa jo lokakuun lopussa. Prinsessakruunuaankin tyttö väkersi viikon. Avalonkin löysi sisäisen prinsessansa, vaikka vaihtoikin farkkuhameet verkkarihousuun.

Juhlapäivän aamuna panostettiin tankkaukseen. Synttärisankaritar valvoi henkilökohtaisesti, että pikkuveikka syö kaikki riisimurot, sen sijaan että kylväisi ne vastapestylle lattialle. (Olisipa äidillä joka aamu yhtä tomera virallinen valvoja käytössään :D)

Ensimmäisen lahjansa tytär sai jo ennen vieraiden tuloa. Äiti taisi onnistua juhlakoltun hankinnassa, päätellen riemunkiljahduksista sekä siitä, että vieraiden saapuessa tyttö ei tavoistaan poiketen ollut ehtinyt vaihtaa vaatteita jo viidesti. Juhlaväelle kerrottiin varmuuden vuoksi viittomakielellä, kuinka monta vuotta synttärisankari täyttää.

Lahjojakin neito sai, vieläpä mieluisia sellaisia. Ja kun lahjat oli avattu, ehtoisa nuori emäntämme kuulutti oikean kuninkaallisen arvokkuudella: "OIKEIN PALJON KIITOKSIA KAIKILLE!"

Heti kun herkkupöydästä maltettiin, siirryttiin olohuoneen puolelle, jossa urheat prinsessat sekä urhea prinssi saivat pelastaa pulasta torniin lukitun prinsessan. Tähkäpään "tukkaa" pitkin "kiivettiin" lakunauhaa syömällä. Avalon suorastaan heittäytyi rooliinsa! Urheista sankarittarista pelastustehtävä oli ilmiselvästi mieluinen, sillä sekä punainen että musta lakutukka syötiin viimeistä murua myöten. Tähkäpää siis vapautui, lohikäärme voitettiin ja prinsessavaltakunnassa kaikki oli hyvin.

Neitojen pulassaollessa juhlavieraista nuorin viihtyi keittiössä... voinette arvata miksi!

Päivä huipentui Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuteen tuomiokirkossa. Oli paljon kyselemistä ja paljon nähtävää!

Tämä päivä meni juhlien jälkihehkussa, uusilla leluilla leikkiessä ja lahjaksi saaduilla askarteluvälineillä touhutessa.Illalla vuoteessa tyttö oli pitkään hiljaa ja luulin likan jo nukkuvan, kunnes tyttö kuiskasi: "Äiti... ei se haittaa, vaikken minä olekaan synttärisankari enää." Vielä yksi onnellinen vilkaisu lahja-aarrearkkuun, ja sitten äiti sai luvan sammuttaa valot.