... dyppe dem i fløte... eli tyttäristä se vähäsen vanhempi on taitanut havaita, mitä tapahtuu aina kun äiti häärii uunin seutuvilla: saadaan jotain hyvää! (tai no, melkein aina... tosin toissapäivän kaalilaatikko ei ollut suorastaan hitti... vaikka se olikin akkainlehden jutusta jonka otsikko oli "lasten uudet suosikkiruuat"...meidän vesseli ainakin haistaa heti äidin yritelmät kokata terveellistä mutta muka hyvää!)

Mutta eihän minun kaalista pitänyt kirjoittaa, vaan leipomisesta...

Haa, tämähän on se iso kiltti lapanen, jolla äiti aina vetelee herkkuja uunista... yllätänpä perheen ja teen jotain hyvää!

Työnnän pullan uunihin... vedän ulos valmihin... (onneksi sentään pullan eikä Ullan, niinkuin eräs nimeltämainitsematon eno aikoinaan!)

... pian uunista jo savu kohoaa... (Michelin-kokkeja emme ole, Kaalimaan kakaroiksi emme halua - olkaamme siis paakareita!)

P.S. Jos joku meillä käydessään ihmettelee, miksi olemme ottaneet hellasta säätönupit irti, tulkoon meille muutamaksi tunniksi lapsenvahdiksi - ja eiköhän asia haaroineen tule havinaisen selväksi...

P.P.S. Kuvat viime kesältä, mutta voisivat olla eilen otettuja... tai toissapäivänä... ei omenapuusta nimittäin kauaksi putoa: tytär on leipurina yhtä innokas kuin äitinsäkin, vain tuhat kertaa tarmokkaampi vielä!!