Vaikka aina ei siltä tunnukaan, meidän perheessä nukutaan nykyään varsin hyvin. Talon taaperosta varsinkin on sukeutunut sangen hyvä ja säännöllinen pikku nukkuja, joka illalla noin kello 8 ottaa rakkaan unipesukarhun kainaloon, antaa äidille ja sisarelle iltapusut sekä - halit ja marssii isin kanssa makuuhuoneeseen, josta (useimpina öinä) ei puolen tunnin päästä kuulu muuta kuin rauhallista tuhinaa. Ja vastaavasti makuuhuoneen ovi narahtaa noin puoli kahdeksalta (useimpina aamuina), ja keittiöön kävelee  tällainen pikku pörröpää:

Aamupesujen ja -pisujen jälkeen on vuorossa puuronkeitto. Eikä äidin toki tarvitse tehdä sitä yksin...

Puuron puuroutumista odotellessa voi jo aloitella päivän puuhien suunnittelua... ja niin hyvin ei tämä tupa ole ikinä siivottu, ettei jostain nurkasta löytyisi jotain hauskaa tavaraa tutkittavaksi, sillä aikaa kun äiti kattaa pöytää.

Kas miten mukava esine... mutta mitähän sillä oikein tehdään?  Otetaanpa selvää!

Ei se ainakaan sukka taida olla, kun siitä puuttuu kantapää... (tai sitten se on äidin kutoma, niistäkin se puuttuu tai sitten niitä on samassa sukassa kaksi.)

No jossei tiedä mikä se on, niin sittenhän se voi olla vaikka mitä. Tuut tuut, täältä tulee roskarekka! Brrrrrmmmm!!!

Ja puuron jälkeen ollaankin valmiit päivän seikkailuihin. Hyvin syöneen on helppo hymyillä: elämä on KIVAA!