Taisimme olla tänä vuonna melkoisen kilttejä kaikkityynni: Joulupukki oli niin runsaskätinen, että lahjoissa riittää tutkimista vielä pitkään. Tapanina ei siis tänä vuonna meidän tuvassa joudeta tanssimaan - eikä äiti malttaisikaan, kun jälkikasvun touhuissa on niin paljon katselemista, kuvaamisesta puhumattakaan... (arvaattekos muuten mitä äiti sai joululahjaksi???)

Taide on aina arvokas lahjaidea... ja tämän taulun saakin maalata itse vaikka joka päivä! (Sitä paitsi ehkä pikku Picasso nyt jättää seinät rauhaan vähän paremmin, kun seinämaalauksen voi ripustaa roikkumaan tauluna eikä tarvitse maalata itse seinää...)

Tämä potta osaa kuulemma laulaa, kun siihen tulee "täysosuma"... täytynee vain toivoa, ettei tyttö ihan heti sitä hoksaa, saattaa meinaan mennä aika sotkuiseksi siinä vaiheessa!

Ja mitäköhän tällä tehdään? Ei tiedä tytär eikä äitikään, mutta sehän ei leikkiä hidasta! (Niin on hauskaa että varpaatkin harottavat... ;-P)

Minulla olikin koko ajan sellainen tunne, että minua tuijotetaan...

Pehmeissä puketeissa on se(kin) hyvä puoli, että niistä saa hyvää materiaalia pukemis-ja riisumisharjoituksiin... (lue: Tytär saa harjoitella riisumista, äiti takaisin päälle pukemista.)

...ja KIITOS KAIKILLE KÄVIJÖILLE! (Kymppitonni täyttyi tapaninvastaisena yönä. Tästä on hyvä jatkaa.)