Kun joulupöpö on voitettu ja kulkutautien kuningas on jätttänyt rakennuksen, voiko sitä sen paremmin juhliakaan kuin pesemällä tuskanhiet pois pienistä kainaloista? Coral onkin nykyään niin reipas ja etevä pikku pesukarhu, että häntä ei peseytymispuuhissa kauheasti tarvitse (eikä saa!!!) auttaa, jos ei pehmolelujen ja vessapaperirullien hengenpelastajana toimimista lasketa. Työnjakomme onkin kylvetyksen suhteen nykyään tällainen: Tytär pitää huolen hauskanpidosta, Isi siitä että jotain tulee lotrauksen lomassa pestyksikin, äiti pysyy roisketurvallisella etäisyydellä ovensuussa ja paparazzastaa:

Kas näin lasketaan laulellen vesiä! Tässä vesimalja...

...silmät huuhtokaa...

...eikä Coral olisi Coral, jos häntä tarvitsisi lystinpitoon kahdesti kehottaa. Daddy, pesenksmä sunkin kainalot?

Olen nähnyt Coral-neidin kylvyssä, ihanaa... Ihmeen ihanaa on sekin, että meillä ei vielä kertaakaan ole itketty silmiin joutunutta shampoota. Aika McGyver tuo meidän Daddy, vai mitäs tuumitte?