"Saariston lapset" ulkoa osaavana rakastan saariretkiä. Koska kuitenkaan en rakasta autolautalla synnyttämistä, saavat oikeat saaret odottaa, kunnes perheenpienin pullahtaa uunista ulos. Mutta! Jos ei pääse merta edemmäs, voi saariretken tehdä kätevästi Oulun keskustassa. Enkä nyt tarkoita Pikisaaren terasseja enkä edes Hupisaaria, vaan ihan ehtaa majakkasaarta kalastajamökkeineen päivineen... oikeesti leikisti!

Jos saareen haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt... Tyttären ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun näyttelyesineisiin sai kerrankin koskea - ja jopa mennä niihin sisään!

On autiona meri / kuu loistaa taivaalla / ei neljään pitkään vuoteen /ole näkynyt purjetta. "Muumipappa ja meri" on tullut luettua kerran jos toisenkin - mutta ensimmäistä kertaa sain nähdä Muumipapan majakkasaaren ihan livenä! Tyttökin tykkäsi, äiti tosin ei ehtinyt rauhassa tarpeeksi kauan katsella Pohjattoman Lammen pienoismallia, kun neito tahtoi perässäkulkijan kertomaan, mikä toi on... ja toi, ja toi ja toi?

Saimaan saaressa pikkuinen torppa... kolmivuotiaan silmissä kalastajanmaja oli mitä mainioin leikkimökki. Ja kyllä siellä sitten pullakahvit keitettiinkin! (Äitikin sai kaminan ääressä istuskellessa ensiapua kammikaihoon, joka aina iskee tähän aikaan vuodesta...)

Lopuksi piipahdettiin pohjassa meren. Sukelluskellon merikelpoisuus ensin vähän epäilytti nuorta merikarhua, varsinkin kun ovensuuta vartioi hirmuinen hauki ja suu sillä auki... Mutta pitihän niitä kojelaudan nappeja lopulta päästä painelemaan, kun äitikin antoi luvan. 

Saaressa oli niin kivaa, että eihän pirpana sieltä olisi mahtanut pois lähteäkään - eikä lähtenytkään ennen kuin äiti lupasi, että tänne palataan vielä ja otetaan pikkusiskokin mukaan. Vielä on parisen viikkoa aikaa suunnistaa Valvegallerian Saareen. Ei maksakaan mitään, joten suosittelen lämpimästi kaikille Oulun seudulla asuville taikka tästä ohi lipuville merihenkisille lapsenmielisille!