Huhhuijakkaa, kylläpä se kasvaa! Huomenna on jo komiat 2 kk mittarissa, ja kasvu on ollut huimaa. Näin iso siitä on jo tullut:

R-A-K-A-S, kulta kultasein! Sä olet kaunistunut niin, en tiedä kuinka sanoisin sen paremmin.

Onnenapilaa et kaipaa, ne on tuskin tehokkaat... Kun hymyhuulet sulla on, niin suukon kyllä saat!

Ja jos on vauva kasvanut ja kehittynyt, niin ei ole siskokaan jäänyt laakereilleen lepäilemään. Muodonmuutos taaperosta leikki- ja uhmaikäiseksi on tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa... yhtäkkiä sitä vaan tajuaa, että ei se matolle ilmestynyt legolinna ollutkaan esikoisen tekemä, vaan pikkusiskon! 

Esikoinen puolestaan on päättänyt, että hänestä tulee isona vauva! Ja miksi suotta odottaa niin kauan, kun voi alkaa vauvaksi jo nyt?  Äitiyspakkauspetikin pääsi jälleen varastosta kunniapaikalle... 

VauvavuodeT. Pieni armaani mun, nuku lauleluhun...

...Sitten saapuu unonen, päreen sammuttaapi... pitkin pirtin penkkejä hiljaa hamuaapi... Taitavat ne kuitenkin kaikki olla äidin pikkuisia pieniä vielä. Ja toivottavasti ovat vielä kauan!