Olipa ihana joulu! Hauskuutta, iloa, yllätyksiä, yhteistä puuhaa ja joulumieltä. Yksi aaton kohokohdista oli ilman muuta joulukuusen koristelu...

Kun suoran köyden laittaa kaappiin, sulkee oven ja laskee kymmeneen, on se avatessa vähintään yhdellä umpisolmulla. Tämä on fakta, joka pätee myös ja etenkin jouluvaloihin. Onneksi perheessä on yleiskaapeloinnin erikoisosaajia - enkä tarkoita nyt pelkästään Lähisukulaista, vaikka hänestä apua olikin.

Joka kuuseen kurkottaa, pääsee mukaan joulupuuta rakentamaan! Mitä nyt välillä vähän piti jonottaa... sellaista se on tämä jouluruuhka.

Enkeleitä, onko heitä?... No tottahan toki! Viime jouluna ei äiti vielä uskaltanut antaa hauraita siipiveikkoja tyttären ripusteltavaksi, mutta nyt piti sitäkin kokeilla. Hienosti tyttö luottamustehtävänsä hoitikin: ei ainuttakaan hajonnutta!

Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset... tyttären ja Tannenbaumin herkkä hetki reportteriäidin ikuistamana. 

Ja kun hetki oli herkistelty, niin taas mentiin tukka putkella... onkohan siellä pussissa vielä niitä koristekelloja, vai joko äiti omi ne kaikki? 

Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään... yleisen hulinan turvin pöydältä katosi piparipurkki. Purkki tosin löytyi vahingoittumattomana, joskin äidin mielestä kummasti keventyneenä...vaan on joulu sentään!

P.S. Saatiin meillä lahjojakin. Mutta niistä kuulette ensi kerralla. Hyvää yötä, good night, god natt!