Heippatirallaa, ystävätrakkaat! 

Päivän haastekuva meinasi taas muodostua ongelmaksi... minusta kun ei ole vauvana otettu kuin muutama potretti ja nekin ovat visusti tallessa lapsuudenkotona. Onneksi olin nuorena morsiamena skannannut ne ja lähettänyt sulholleni, joka nyt siis on rakas puoliskoni. Ja hän oli ne pistänyt talteen! Kiitos siis hänen, voin tänään ottaa haasteen vastaan.

day 10. a photo of you as a baby

Koska sukunäköisyyttä on kiiltävästä kaljusta hankalahko päätellä,  laitanpa iloksenne myös toiseksi vanhimman minusta säilyneen valokuvan. Kuvan tarkkaa ottoajankohtaa ei tietäne enää kukaan, mutta arviolta olen kuvassa noin kaksi, eli yhtä vanha kuin Avalon nyt:

Ja tässä siis on Avalon:

Kiintoisa havainto on, että tyttären tukka on täsmälleen saman värinen kuin minulla samassa iässä! Saa siis nähdä, pysyykö likka blondina ikänsä kaiken vai tummuuko iän myötä brunetiksi kuin äitinsä. Kiehtovia nuo geenit! Vallankin kun näin aikuisena en mielestäni muistuta tyttäriä pätkä vertaa. Mutta sillähän siis ei ole mitään väliä, vaan sillä että huumorigeeni on sama! Ja meillä tuntuu olevan, koska kenenkään kanssa ei ole yhtä hauskaa kuin omien tyttärien... (Se ken haluaa kuvia katsellessaan päästä autenttisiiin fiiliksiin, klikatkoot taustapopit soimaan.)

Sä oot mun aaaarmain, sä olet minun bambi...

I love to love... I love the way you love me.. we love to love....

...kuule tyttöni, sait jotain, mikä sulle onnen tuo: sä suotta muuta toivot, saithan hymyhuulet nuo!