Kirjamielen blogissa tarjoiltiin haastetta, jossa kerrotaan seitsemän kirjastoon liittyvää muistoa tai muuta seikkaa omasta itsestä. Tässäpä omani:

1. Lukemaan opittuani aloin heti ahmia kirjoja. Ensimmäisten kouluvuosieni aikana luin metritolkulla mm. Anni Polvaa (Tiinojen lisäksi myös kaikki aikuisille tarkoitetut rakkausromaanit jotka kirjastostamme löysin), Victoria Holtia ja tietysti Neiti Etsiviä, Kolmea Etsivää ja Viisikoita.

2. Kymmenvuotiaana katkaisin käteni ja se oli ihan mahtava juttu! Sitä piti näet käydä kerran kuussa hoitamassa Rovaniemellä asti, mikä tarkoitti pääsyä ISOON kirjastoon! Elin tuolloin kummituskirjakautta ja pikkuruisen kirjastomme kaikki kummitusaiheiset lastenkirjat osasin jo ulkoa, mutta Ivalon ja Rovaniemen kirjastoista niitä löytyi vaikka kuinka.

3. Yläasteella ahmin mm. heppakirjoja (Ruby Fergusonin loistavan Laura-sarjan olen lukenut n. 20 kertaa, Jalon sisarusten kirjoille en sen sijaan jostain syystä ikinä lämmennyt), vinon pinon Tarzaneita sekä suomalaista runoutta Koskenniemestä Jylhään. Kiirastulen runoista osasin 15-vuotiaana ulkoa lähes kaikki! 

4. Lukioikäisenä kavereitani huvitti, kun kerrankin he tapasivat minut asuntolan käytävällä sylissäni kirjapino jota kannoin kirjastosta huonettani kohti. Pinosta pistivät silmään mm. "Peppi Pitkätossu" sekä paksu ja painava Risto Rytin elämäkerta. Kuvaa aika hyvin lukumakuni laajuutta vielä tänäkin päivänä.

5. Lukiossa luin paljon maailmankirjallisuutta. Suurimmat lukuelämykseni tuolloin sain turkkilaisen Yaşar Kemalin Memed-kirjasarjasta,  Steinbeckin Vihan Hedelmistä ja Juhani Peltosen Elmosta.

6. Päästyäni yliopistoon kirjallisuutta opiskelemaan koin antikliimaksin. Pakkoluetut klassikot kuten Haanpään Isännät ja Isäntien Varjot veivät lukuhaluni pitkäksi aikaa aivan tyystin. Waltarin Suuri Illusioni oli niin ärsyttävä että ehkä sen tähden en vieläkään ole saanut itseäni lukemaan edes sitä Sinuhea! Aika pian karkasinkin biologian puolelle, ja pikkuhiljaa myös lukemisharrastus virisi jälleen. Taitaa olla niin että hyvä harrastus ei välttämättä ole hyvä ammatti... ainakin omalla kohdallani oli selkeästi näin.

7. USA:ssa asuessani tein kotipaikkakuntamme kirjastosta toisen olohuoneeni. Koska se sijaitsi vain 10 minuutin kävelymatkan päässä, piipahdin siellä monta kertaa viikossa, kiertelin hyllyjen välissä, istuin ihanan upottavissa nojatuoleissa löytämiäni aarteita tutkaillen ja NAUTIN! (Kuva "toisesta olohuoneestani" ja kehumistani tuoleista tuossa alla... tuo etuvasemmalla oleva on se missä minä melkein aina istuin.)

Merrill Memorial Library, Yarmouth ME